Anacoco | |
---|---|
Espanja Anacoco | |
Venezuelan rajavartio saarella. | |
Ominaisuudet | |
Neliö | 28 km² |
Sijainti | |
6°43′ pohjoista leveyttä. sh. 61°08′ W e. | |
Maa | |
![]() | |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Anacoco [1] - saari Cuyun-joella Venezuelan ja Guyanan rajalla ; kiistanalainen alue näiden valtioiden välillä, joka on tosiasiallisesti Venezuelan hallinnassa. Guyanan sijainnin mukaan suurin osa saaresta kuuluu tälle osavaltiolle. Venezuelan aseman mukaan Ankocan saari on osa sen aluetta. Vuodesta 1966 lähtien saari on ollut Venezuelan hallinnassa. Pinta-ala on 28 km². Ankokissa on Venezuelan sotilastukikohta.
Anacocon saari sijaitsee Cuyun-joella Venezuelan ja Guyanan rajalla. Se muodostui Kuyun-joen ja sen sivujokien yhtymän seurauksena. Pituus koillisesta lounaaseen on 4,7 km. Suurin leveys on 3,1 km. Suurin osa saaresta on metsän ja pensaiden peitossa. Siitä on löydetty pieniä kultaesiintymiä.
Venezuelan nykyisen Guyanan länsiosaa koskevat aluevaatimukset ilmaistiin 1840-luvun alusta (kun tämä maa oli brittiläinen siirtomaa). Samaan aikaan Venezuela luotti siihen tosiasiaan, että Essequibo-joen länsipuoliset maat olivat aiemmin osa Uuden Granadan varakuningaskuntaa. Tämän vahvisti vuonna 1648 tehty sopimus Espanjan ja Alankomaiden välisten alueiden rajaamisesta. Vuonna 1814 osa hollantilaisten siirtokunnista Guyanassa siirtyi Iso-Britanniaan. Vuonna 1831 ne yhdistettiin yhdeksi Britti-Guayanan siirtomaaksi, joka vuonna 1966 julistettiin itsenäiseksi Guyanan osavaltioksi. Espanjalaisen Uuden Granadan paikalle vuonna 1821 syntyi Suuri Kolumbia, vuonna 1830 sen itäosasta tuli itsenäinen Venezuela. Venezuelan ja Britannian välisiä riitoja käsitteli Pariisin kansainvälinen välimiesoikeus. Vuonna 1899 hän hyväksyi rajan, joka erottaa muodollisesti Venezuelan ja Guyanan tähän päivään asti. Venezuelassa Pariisin välimiesoikeuden päätös aiheutti tyytymättömyyttä. Vuonna 1963, Guyanan itsenäisyyden aattona, Venezuela esitti jälleen aluevaatimuksia. Helmikuussa 1966 Genevessä pidettiin konferenssi, johon osallistuivat toisaalta Guyana ja Iso-Britannia ja toisaalta Venezuela. Perustettiin kansainvälinen yhteinen komissio. Venezuela lupasi olla esittämättä uusia aluevaatimuksia komission työskentelyn aikana.
Anacocon saari oli asumaton, ja Guyana katsoi sen jakautuneen kahteen osaan maiden välillä. Venezuelalaiset uskoivat sen kuuluvan kokonaan Venezuelaan, koska kanava Venezuelan pääalueiden puolelta on hyvin kapea ja Guyanasta leveä. Lisäksi Venezuelan kansalaiset harjoittivat ajoittain taloudellista toimintaa siinä. 12. lokakuuta 1966, kun Britannian armeija lähti Guyanasta, Venezuelan armeija ja siviilit miehittivät Anacocon Guyanan osan ja aloittivat lentokentän ja kaivosten rakentamisen. Guyanassa tätä toimintaa pidettiin yhtenä Venezuelan askelista konfliktin purkamiseksi ja kansainvälisen komission työn painostamiseksi. Vuoden 1970 alussa Anacocon alueella käytiin tulitaistelua molemmilta puolilta.
18. kesäkuuta 1970 komission tulosten jälkeen allekirjoitettiin sopimus Port of Spainissa toisaalta Venezuelan ja toisaalta Iso-Britannian ja Guyanan välillä. Siinä lykättiin alueongelman ratkaisua 12 vuodella ja sitä voitaisiin jatkaa uudella 12 vuoden toimikaudella, kunnes toinen ratkaisu ehdotetaan. Huolimatta Guyanan ja Venezuelan suhteiden paranemisesta 1970- ja 1980-luvuilla, viimeksi mainittu ei luopunut suunnitelmistaan sisällyttää Länsi-Guyana kokoonpanoonsa eikä poistunut Anacocon saaren itäosasta. Ongelman olemassaolo vahvistettiin kahden osavaltion presidenttien välisissä neuvotteluissa heinäkuussa 2009 Caracasissa.