Aretakis, Georgios

Georgios Aretakis
Γεώργιος Αρετάκης
Nimimerkki Kapteeni Sfakianos
Syntymäaika 1900( 1900 )
Syntymäpaikka Spili Rethymni , Kreetan osavaltio
Kuolinpäivämäärä 26. huhtikuuta 1949( 26.4.1949 )
Kuoleman paikka Mani
Liittyminen  Kreikka
Armeijan tyyppi partisaaniarmeija
käski Kreikan kansan vapautusarmeijan ja Kreikan demokraattisen armeijan yksiköt
Taistelut/sodat Ensimmäinen maailmansota , Vähä- Aasian kampanja , Kreikan ja Italian sota , Kreikan vastarinta , Kreikan sisällissota

Georgios Aretakis ( kreikkalainen γεώργιος αρετάκης ; 1900  - 26. huhtikuuta 1949 ), joka tunnetaan myös puolueellisessa alias Kapetan Sfakianόs ( kreikkalainen καπετάν σφακιανός ) - Greek -upseeri , DELAS : n komentaja ja henkilöstön upseeri ). Kreikan kansan vapautusarmeija ( DELAS) kuuntele)) Peloponnesoksen .

Varhainen elämä

Georgios Aretakis syntyi vuonna 1900 Spilin kylässä, lähellä Rethymnonin kaupunkia , joka oli silloin puoliautonominen Kreetan osavaltio [1] . Vuonna 1916 , teini-ikäisenä, hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi Kreikan armeijaan ja taisteli Makedonian rintamalla ensimmäisessä maailmansodassa . Hän osallistui myös Kreikan armeijan Vähä- Aasian kampanjaan (1919-1922). Vuonna 1935 hän osallistui E. Venizelosin kannattajien epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen , jonka jälkeen hänet kotiutettiin. Kreikan ja Italian sodan syttyessä lokakuussa 1940 hänet kutsuttiin takaisin aktiiviseen armeijaan ja hän taisteli Kreetan 5. divisioonassa jalkaväen kapteenina [ 2 ] . Kreikan armeija torjui Italian hyökkäyksen ja siirsi vihollisuudet Albanian alueelle. Hitlerin Saksa tuli liittolaisensa apuun. Sen jälkeen kun osa kreikkalaisista kenraaleista allekirjoitti käskyä rikkoen "kunnianomaisen antautumisen", Aretakis, joka oli siihen mennessä saanut majurin arvoarvon, oli yksi upseereista, jotka hylkäsivät antautumisen. Hän yritti päästä Kreetalle , joka oli vielä vapaa, mutta koska hän ei voinut muuttaa saarelleen, hän jäi Peloponnesokselle Patraksen kaupunkiin [4] .

Resistance

Kreikan kolminkertaisen saksalais-italialais-bulgarialaisen miehityksen alkaessa Aretakis, yksi ensimmäisistä vakituisen armeijan upseereista, liittyi kommunistista kannattavaan Kreikan kansan vapautusarmeijaan (ELAS) [5] . Suoritettuaan kampanjan Achaian vuoristoosan asukkaiden vapaaehtoiseksi mobilisoimiseksi ELASissa [5] Aretakis otti yhdessä asianajajan J. Katsikopoulosin kanssa erillisen Kalavrit-pataljoonan komentajan osana XII Peloponnesoksen ELAS-rykmenttiä . 16. ja 17. lokakuuta 1943 Aretakis hyökkäsi ELAS Peloponnesoksen kenraaliesikunnan käskystä ja 400 partisaanin johdolla Wehrmachtin tiedustelukomppaniaa vastaan ​​Kerpinissä 97 sotilaan voimalla. 4 saksalaista kuoli, 11 pakeni, loput 82 vangittiin. Näiden vankien kohtalosta tuli lenkki veristen tapahtumien ketjussa: 25. marraskuuta 1943 ELAS-partisaanit väijyttivät saksalaisten kuorma-autojen kolonnin, jossa oli 40 sotilasta, Monodentryssä, Spartan ja Tripolin kaupunkien välillä . Vain yksi saksalainen sotilas selvisi [6] :251 ). Vastauksena 26. marraskuuta Wehrmacht ampui 118 panttivankia Kreikan siviiliväestöstä Monodentryssä, kieltäytyen vaihtamasta heitä Kerpinissä vangittuihin saksalaisiin vankeihin. Sen jälkeen ja Saksan vankien vapauttamisoperaation aikana, 7. joulukuuta partisaanit ampuivat 78 vankia [7] [8] Britannian sotilasoperaation [9] luvalla ja läsnä ollessa . Vastauksena vankien teloitukseen Wehrmacht suoritti 13. joulukuuta Kalavrytan joukkomurhan , jonka aikana tämän pienen kaupungin yli 700 asukasta tapettiin [10] .

Aretakis otti myöhemmin käskyn VIII ELAS - rykmentin pataljoonasta Laconiassa . Kesäkuussa 1944 hän onnistui vetämään pataljoonansa Wehrmachtin yksiköiden ja yhteistyökumppaneiden rangaistusoperaatioiden kehästä [11] . Elokuun 10. päivänä hän osallistui Sellasian taisteluun Laconiassa [ 12] . Miehityksen loppuun mennessä, syyskuussa 1944, hän osallistui taisteluun Meligalan kylän puolesta, jossa kuoli noin 800 yhteistyökumppania, jotka kieltäytyivät antautumasta ja odottivat brittien, mutta myös paikallisten asukkaiden saapumista siviileistä. väestö [13] [14] : 226 .

"Valkoisen terrorin" aikana

Kun Kreikan kommunistisen puolueen johto allekirjoitti Varkizan sopimuksen tammikuussa 1945 , Aretakis kieltäytyi luovuttamasta aseitaan ja piiloutui Peloponnesoksen vuorille . Keväällä 1945 hän liittyi muihin Manin vuoristossa piileskeleviin ELAS-hävittäjiin [15] . Saman vuoden heinäkuussa hän toimi Taygetos- ja Parnon -vuorten alueella [16] . Samana ajanjaksona, 20. toukokuuta 1946, Patras -tuomioistuin tuomitsi hänet poissaolevana elinkautiseen vankeuteen osallistumisesta syyskuussa 1943 oikeistopoliittisen suuntauksen [17] partisaaniyksikön aseistariisumiseen ja osallistumisesta tuomioistuin, joka tuomitsi kuolemaan kolme viidestä tämän yksikön upseerista [18] [19] .

Sisällissota

Vuonna 1947 , kun sisällissota oli täydessä vauhdissa, Aretakis toimi Achaiassa ja Elisissä ja taisteli hallituksen joukkojen kanssa Daphnissa Achaiassa [20] , Elatophytossa Achaiassa [21] , Neraidassa Elisissä [22] Havarissa , Elis, jossa hän voitti miliisimonarkistien joukon [23] . Hän osallistui myös DSE:n epäonnistuneisiin yrityksiin valloittaa Amallasin kaupungit 24. lokakuuta ja Andricena 31. joulukuuta 1947 [24] . Tammikuussa 1948 Aretakis sai everstiluutnanttiarvon "väliaikaiselta demokraattiselta hallitukselta" [25] ja hänet määrättiin myöhemmin DSE Peloponnesoksen III divisioonan [26] [27] :864 päämajaan .

11. huhtikuuta 1948 hän osallistui voittoisaan taisteluun DSE-partisaanien puolesta lähellä Kalavritan kaupunkia [28] . Vuonna 1949 hallituksen joukkojen rangaistusoperaatiot johtivat vähitellen partisaanijoukkojen hajoamiseen ja hajoamiseen Peloponnesoksella . Tammikuussa Aretakis muutti Aroanian vuorten ja Afroditen vuoren väliin [29] . DSE-joukkojen lopullisen tappion jälkeen Peloponnesoksella Aretakis yritti löytää tavan päästä kotimaahansa Kreetan saarelle [30] .

Kuolema

Yrittääkseen ylittää Kreetalle Aretakis päätti muuttaa Peloponnesoksen eteläpuolelle . Huhtikuun alussa 1949 hallituksen joukot huomasivat hänet Arkadiassa [31] . Muutamaa päivää myöhemmin hän pakeni Manin niemimaalle , ensin Dilangadon kaupunkiin, ja sitten hänen vangitsemisoperaation jälkeen, jonka hallituksen armeijan ja monarkistimiliisin joukot suorittivat, kaupungin alueella. Areopolis . Täällä hänen piilopaikkansa kuitenkin löydettiin. 26. huhtikuuta taistelussa santarmeja ja monarkisteja vastaan, jotka piirittivät hänet lähellä Drimosin kylää, Laconia , Aretakis ja 4 hänen työtoveriaan kuolivat [32] . Historioitsija T. Gerosisis kirjoittaa, että Aretakis teki itsemurhan [27] :864 .

Monarkistit katkaisivat hänen päänsä ja panivat sen tangon päälle ja esittelivät sen Manin kylissä kuin palkintoa [33] . Saman vuoden marraskuussa Aretakis otettiin kuninkaallisen päätöksellä upseeriarvosta ja alennettiin toisen luokan sotilaiksi [34] .

Suorituskyvyn arviointi

Jopa Aretakisin vastustajat myönsivät, että hän oli rohkea ja kokenut upseeri. Negatiiviset arviot rajoittuvat hänen osallistumiseensa kapteeni Drosopoulosin oikeistolaisen poliittisen suuntauksen pienen yksikön neutraloimiseen 16. syyskuuta 1943, sekä hänen osallistumiseensa puheenjohtajana tuomioistuimessa, joka tuomitsi kuolemaan kolme tämän yksikön upseeria. [35] [36] [37] . Häntä syytti tästä myös hänen asetoverinsa, jonka hallituksen joukot ampuivat N. Dienis [38] . Jotkut historioitsijat kuitenkin kiistävät hänen osallistumisensa näiden upseerien kuolemantuomioihin [39] .

Jotkut oikeistolaiset historioitsijat kyseenalaistavat hänen komentokykynsä [40] [41] ja mainitsevat hänen uhkauksensa niitä kohtaan, joita Aretakis piti "reaktionaalisina" [42] .

Hallituksen sanomalehdet syyttivät sisällissodan aikana Aretakisia hyökkäyksistä Valtesinikon [43] ja Levidin kyliin Arkadiassa [44] κ.ά.

Perhe

Aretakis oli naimisissa maanmiehensä Antigoni Yakumoyannakin kanssa ja hänellä oli tytär Catherine [45] .

Linkit

  1. Νίκου Μαν, Περακάκη, Οι δροσουλίτες , Αθήνα 1976 , σελ 122.λ
  2. Κώστα Θ. 1943-1949 _ _
  3. Γιάννης Πριόβολος, Μόνιμοι αξιωματικοί στον Ε.Σ..Α. - οικειοθελώς ή εξ ανάγκης, νότια και κεντρή ελλάδα, εκδόσεις αλφειός, 2009, σελ 132.
  4. εφημερίδα Εμπρός , 28. huhtikuuta 1949, σελ 6. . Haettu 28. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 18. toukokuuta 2015.
  5. 1 2 Καραλή, Α', σελ 127.
  6. Heille _
  7. Νίκου Μαν. Περακάκη, Οι δροσουλίτες, Αθήνα 1976, σελ 125.
  8. Heille _ _ _ G _ _ 249-257 , 274-276
  9. αρχείο καλαβρυτινού ολοκαυτώματος - τα παρασκήνια της Διαταγή του γλας για την εκτεση των αιχμαωνν (μifelation 1)? ΚΑΛΑΒΡΥΤΑ - UUTISET . Haettu 28. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 6. joulukuuta 2017.
  10. Heille _ _ _ Γιάννης μυλωνόπουλος, βιβλιοπωλείον της εστίας, αθήνα, 2003, ISBN 960-05-1112-8 , σελ.443 (Meyer, Hermann Frank Von-Division Kalavisy-Dieer Dirgigan .
  11. ΓΕΣ, Αρχεία Εθνικής Αντίστασης ,εκδόσεις ΔΙΣ, 2, 2, 3, 1998, τ3όός
  12. Μάγερ, σελ 581.
  13. Ανακοινωθέν υπ'αριθ. 68 του Γενικού Στρατηγείου του ΕΛΑΣ. Από 21-25.9.44 στο Κείμενα της Εθνικής Αντίστασης  (Kreikka) . - Αθήνα: Σύγχρονη Εποχή, 1981. - T. A. - S. 414.
  14. Χρήστος Αντωνακάκης, Το Αντάρτικο στον Ταύγετν ΤαύγετΑ, 20-20-4-0-4-6-19441, 6-4-19441
  15. Εφημερίδα Εμπρός , 8 Απριλίου 1945, σελ 1. . Haettu 28. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 18. toukokuuta 2015.
  16. Εφημερίδα Εμπρός , 10 Ιουλίου 1945, σελ 3. . Haettu 28. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 18. toukokuuta 2015.
  17. Κοσμά Εμμ. Αντωνοπούλου, Εθνική Αντίστασις 1941-1945 , Αθήναι 1964, σ701λ.
  18. Νικόλαος Χαραλ. Μουτούσης, “Και διηγώντας τα να κλαις…” , Αθήναι 1959, σε27.
  19. Εφημερίδα Εμπρός , 21 Μαΐου 1946, σελ 4. . Haettu 28. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 18. toukokuuta 2015.
  20. Εφημερίδα Εμπρός , Ιουνίου 14. 1947. . Haettu 28. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 18. toukokuuta 2015.
  21. Εφημερίδα Ριζοσπάστης , 9 Ιουλίου 1947. Arkistoitu 18. toukokuuta 2015 Wayback Machinessa
  22. Εφημερίδα Εμπρός , Σεπτεμβρίου 25. 1947. . Haettu 28. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 18. toukokuuta 2015.
  23. βλ. Καραλή, Β', σελ 119-122
  24. Kαραλή, B', 125-133.
  25. Ηλεκτρονική έκδοση Ριζοσπάστη.
  26. Ριζοσπάστης:Η σύνθεση της ηρωικής 3ης Μεραρχίας.
  27. 1 2 Τριαντάφυλος A. Γεροζήσης, Το Σώμα των αξιωματικών και η θέση του στη του στη Δωδώνη, ISBN 960-248-794-1
  28. Kαραλή, B', 152-161.
  29. Εφημερίδα Εμπρός, 23 Ιανουαρίου 1949, σελ 6. . Haettu 28. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 18. toukokuuta 2015.
  30. Περακάκη, σελ 127.
  31. Εφημερίδα Εμπρός , 5 Απριλίου 1949, σελ 5. . Haettu 28. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 18. toukokuuta 2015.
  32. Εφημερίδα Εμπρός , 28. huhtikuuta 1949, σελ 6. . Haettu 28. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 18. toukokuuta 2015.
  33. KOKKINOΣ ΦΑΚΕΛΟΣ: Αγωνιστές της Λακωνίας μέσα απόότγΆΆόϿ το φΆΉπό το φΆΉτό της Λακωνίας μέσα ΦΑΚΕΛΟΣ Haettu 28. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 18. toukokuuta 2015.
  34. ιωάννης καρακατσιάνης, η μάνη στον πόλεμο- κατοχή, αντίσταση και εiμφύλιος , εθνικό «ήιλ 'λ' λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ λ «λ 23 '
  35. Αντωνοπούλου, σελ 718
  36. Καραλή, Α', σελ 126
  37. Μουτούσης, σελ 15-27.
  38. Εφημερίδα Εμπρός , 19 Arkistoitu 18. toukokuuta 2015 Wayback Machinessa , 21 Arkistoitu 18. toukokuuta 2015 Wayback Machinessa Εφημερίδα Εμπρός και 22 Ιοback 19yυ29i και 22 Ιο
  39. Εφημερίδα Εμπρός , Ιουνίου 21. 1949, σελ 4. . Haettu 28. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 18. toukokuuta 2015.
  40. Καραλή, Α', σελ 127-129
  41. Μουτούσης, σελ 19.
  42. Ιστορία Εικονογραφημένη Arkistoitu 18. toukokuuta 2015 Wayback Machinessa ).
  43. Εφημερίδα Εμπρός , 8 Ιουλίου 1947. . Haettu 28. huhtikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016.
  44. Εφημερίδα Εμπρός , 19 Aυγούστου 1948.
  45. Γιάννη Λεων. Λέφα, ο Δημοκρατικός στρατός πελοπονήσου (Δημιουργία -ανάπτυ -hallinto -ήττα) , εκδόσεις αλφειός, αήνα 1998, τ τ β ', β σ «184.