Vasily Sergeevich Babenko | |||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Syntymäaika | 21. tammikuuta 1924 | ||||||||||
Syntymäpaikka | |||||||||||
Kuolinpäivämäärä | 27. joulukuuta 1988 (64-vuotias) | ||||||||||
Kuoleman paikka | |||||||||||
Liittyminen | Neuvostoliitto | ||||||||||
Armeijan tyyppi | jalkaväki | ||||||||||
Palvelusvuodet | 1942-1947 | ||||||||||
Sijoitus |
työnjohtaja |
||||||||||
Osa | 35. Kaartin kivääridivisioona | ||||||||||
Taistelut/sodat | |||||||||||
Palkinnot ja palkinnot |
|
Vasily Sergeevich Babenko (21. tammikuuta 1924, Zhuravlevka - 27. joulukuuta 1988, Talgar , Alma-Atan alue ) - Neuvostoliiton sotilas, osallistuja Suureen isänmaalliseen sotaan, kunnian ritarikunnan täysi haltija, viestintäyhtiön radio-operaattori 35. kaartin kivääridivisioonan vartijoiden 102. kaartin kiväärirykmentti , Sgt.
Syntynyt 21. tammikuuta 1924 Zhuravljovkan kylässä (nykyisin Bulandinskin alue Kazakstanin Akmolan alueella ). Lapsena hän muutti vanhempiensa kanssa Talgarin kylään lähellä Alma-Atan kaupunkia. Täällä hän valmistui 7. luokasta, työskenteli kolhoosissa.
Vuonna 1942 hänet kutsuttiin puna-armeijaan . Koulutusrykmentissä hän sai opastajan erikoisuuden. Suuren isänmaallisen sodan taisteluissa tammikuusta 1943 lähtien. Hän taisteli 35. kaartin kivääridivisioonan 102. kaartin kiväärirykmentin kanssa .
1. elokuuta 1944 pakotettaessa Veiksel-jokea lähellä Magnushevin kaupunkia, vartijan nuorempi kersantti Babenko, tulituksen alaisuudessa ja toistuvin vihollisen vastahyökkäyksiä, tarjosi luotettavan radioyhteyden rykmentin komentajan ja pataljoonien välillä. Hän ei koskaan jäänyt pataljoonan komentajan jälkeen ja siirtyi hänen jälkeensä taistelun vaarallisimmille alueille. Jo sillanpäässä Tarnovskon kylän lähellä käydyssä taistelussa kumppani haavoittui ja radioon yksin jätetty Babenko jatkoi keskeytymätöntä viestintää.
Syyskuun 10. päivänä 1944 annetulla määräyksellä nuorempi kersantti Vasili Sergeevich Babenko sai kunnian 3. asteen ritarikunnan luotettavan viestinnän, rohkeuden ja rohkeuden takaamisesta vartijan taistelussa.
Tammikuun 19. päivänä 1945 Lodzin kaupungin puolesta käydyissä hyökkäystaisteluissa nuorempi kersantti Babenko varmisti puhelinlinjan poistuessa keskeytymättömän yhteyden rykmentin komentajan ja yksiköiden välillä radion kautta. Hän varmisti vihollisen vastahyökkäysten onnistuneen heijastuksen, tarkan tykistötulen.
Helmikuun 7. päivänä 1945 annetulla määräyksellä nuorempi kersantti Vasili Sergeevich Babenko sai kunnian 2. asteen ritarikunnan luotettavan viestinnän, rohkeuden ja rohkeuden takaamisesta vartijan taistelussa.
Berliinin operaation aikana radiooperaattori osoitti jälleen rohkeutta ja suurta taitoa. Koko hyökkäyksen ajan 16.–26. huhtikuuta vartijakersantti Babenko ei koskaan antanut rykmentin komentajalle hetkeäkään lupaa lopettaa yhteydenpitoa yksiköiden kanssa. Taisteluissa Berliinin esikaupunkien 21. huhtikuuta, ollessaan kärjessä, hän korjasi onnistuneesti tykistötulen radiolla. Osallistuessaan Berliinin katutaisteluihin hän tuhosi 7 vastustajaa henkilökohtaisten aseiden tulella.
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetuksella 15. toukokuuta 1946, kersantti Babenko Vasily Sergeevich sai kunnian 1. asteen ritarikunnan poikkeuksellisesta rohkeudesta, rohkeudesta ja pelottomuudesta taisteluissa vihollisen hyökkääjiä vastaan. Hänestä tuli kunnian ritarikunnan täysi kavaleri.
Vuonna 1947 työnjohtaja Babenko kotiutettiin. Hän palasi kotimaahansa. Hän asui Talgarin kaupungissa, työskenteli kirjanpitäjänä Alma-Ata-kolhoosilla. Hän kuoli 27. joulukuuta 1988.