Barbaatio

Barbation ( lat.  Barbatio ) - 4. vuosisadan puolivälin roomalainen komentaja , joka osallistui salaliittoon Constantius Galluksen ja Julianuksen kaatamiseksi, mutta teloitettiin.

Barbation nimitettiin kotitalouskomiteaksi Caesar Vostost Constance Gallen johdolla vuosina 351-354. Galluksen hallitus sai hänet epäilemään Constantius II:ta ja Barbationin kanssa syntyi salaliitto. Gallus kutsuttiin Petovioniin joulukuussa 354, missä Barbation ja Apodemius pidättivät hänet yöllä. He ympäröivät hänen taloaan sotilailla ja Constantiuksen luottamukseen luottaen pukeutuivat hänet soturiksi ilman arvomerkkejä. Mutta lähellä Pulaa Idän keisari teloitettiin [1] .

Vuonna 355 Barbation nimitettiin jalkaväen päällikön virkaan , jota hän hoiti kuolemaansa asti vuonna 359. Palveluksessaan lännessä Barbation aiheutti suurta vahinkoa valtakunnalle. Vuonna 357 hän muutti Milanosta 30 000 hengen armeijan kanssa vahvistaakseen Julianuksen armeijaa , joka halusi hyökätä Galliaa tuhoavien alemannien kimppuun. Yleinen hyökkäys olisi voinut tuoda tulosta, mutta Barbation ei tehnyt mitään pysäyttääkseen alemanneja. Alemannit hyökkäsivät Barbationin hallinnassa oleville alueille ja ryöstivät tukikohdat ohittaen roomalaisen kenraalin leirin. Oikeutellakseen tekojaan hän syytti kahta tribuunia epäonnistumisesta alemannien hallinnassa. Barbation tapettiin keisari Constantius II :n käskystä , hänen kuolemaansa helpotti Arbition . Ammianus Marcellinus kirjoitti Barbationista seuraavan:

” Barbation oli karkea mies, altis rohkeille suunnitelmille. Monet vihasivat häntä, koska Caesar Galluksen alaisuudessa kotisuojelijan komentajana hän petti hänet, ja hänen kuolemansa jälkeen, ylpeänä korkeasta sotilaallisesta arvostaan, hän suunnitteli saman petoksen Juliania vastaan ​​ja usein hänen suuttumuksensa vuoksi. hyvää tarkoittava, kuiskasi erilaisia ​​pahoja asioita Augustukselle, joka oli innokas sellaisiin puheisiin " [2] .

Muistiinpanot

  1. Ammianus Marcellinus. toimii. XIV. XI. kaksikymmentä.
  2. Ammianus Marcellinus. toimii. XVIII. III. 6.

Kirjallisuus