Barizon, Cesare

Cesare Barizon

Giuseppe Barizon. Cesaren poika viululla (1907)
perustiedot
Syntymäaika 15. tammikuuta 1885( 1885-01-15 )
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 15. huhtikuuta 1974( 15.4.1974 ) (89-vuotias)
Ammatit kapellimestari
Työkalut viulu

Cesare Barison ( italiaksi:  Cesare Barison ; 15. tammikuuta 1885 , Venetsia  - 15. huhtikuuta 1974 , Trieste ) oli italialainen viulisti. Taidemaalari Giuseppe Barizonan poika .

Hän opiskeli kotikaupungissaan Arturo Vram -musiikkilyseumissa , sitten Prahassa Otakar Shevchikin johdolla . Vuonna 1907 hän debytoi konsertilla Berliinissä . Myöhemmin hän esiintyi solistina, erityisesti 1700-luvun musiikin parissa, ja yhtyepelaajana pianisti Eugenio Wisnovitzin ja sellisti Ettore Sigonin kanssa, sitten jousikvartetin johdossa [1] . Vuosina 1945-1954. Triesten oopperan johtaja  - tämä ajanjakso teatterin historiassa, jota leimaa muun muassa Herbert Carajanin kiertue , joka myöhemmin johti samaa teatteria Rafaelo de Banfield , jota kutsutaan kultakaudeksi [2] .

Koko elämänsä ajan hän opetti, julkaisi viulunsoiton oppikirjan ( italia:  Tecnica superiore del violino ; 1962). Barizonin toimituksella julkaistiin muinaisten italialaisten säveltäjien – Francesco Geminianin , Pietro Nardinin , Pietro Locatellin , Alessandro Stradellan – viulusävellyksiä . Hän julkaisi myös teknisen analyysin Nicolo Paganinin kymmenestä kapriisista ( italiaksi:  Analisi tecnica di 10 Capricci di Paganini ; 1970). Postuumisti julkaistu erillisenä painoksena Barizonin esseestä "Trieste, musikaalisin kaupunki" ( italiaksi:  Trieste città musicalissima ; 1975) - katsaus Triesten musiikkielämään 1800- ja 1900-luvun alussa, osittain henkilökohtaisiin vaikutelmiin perustuen; kirjan otsikko, johon sisältyi useita kulttuurisia viittauksia, tuli maamerkki jatkotutkimukselle ja kulttuurityölle Triesten musiikkiyhteisössä [3] .

1980-luvun lopulla Cesare Barizon -palkinto luovutettiin kansainvälisellä kamarimusiikkifestivaalilla Triestissä.

Muistiinpanot

  1. Fedra Flori. Il Trio di Trieste: sessant'anni di musica insieme. - Trieste, 1992. - s. 15.
  2. Liliana Ulessi. Raffaello de Banfield. La musica e il teatro: una luce nela mia vita. - Ibiskos Editrice Risolo, 2007. - s. 78.
  3. Matej Santi. Zwischen drei Kulturen: Musik und Nationalitätsbildung in Triest. - Hollitzer Verlag, 2015. - S. 35.

Kirjallisuus