Asunnottomat Itävallassa
Itävallassa on järjestöjä kodittomille ja kodin menettäville henkilöille , jotka tarjoavat ilmaista apuaan ja tukeaan, jotta he voivat työskennellä yhdessä estääkseen mahdollisen häädön (pakkohäätö) tai löytääkseen asunnon uudelleen asunnon menettämisen varalta.
Kuvaus
Itävallassa tämäntyyppisten kansalaisten luokittelu perustuu eurooppalaiseen kodittomien, asunnottomien ja asumisvaikeuksien typologiaan (ETHOS), jonka on kehittänyt European Homeless Umbrella (FEANTSA):
Asunnoton on henkilö, joka asuu rajoitetun ajan tietyissä laitoksissa. Ne eivät ole vakituisia asuntoja. Nämä laitokset tarjoavat mahdollisuuden pysyä niissä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä. Näitä laitoksia ovat erityisesti tilapäiset asunnot ja asunnot, turvakodit, (väliaikaiset) hostellit, naisten turvakodit, vastaanottokeskukset, työvoiman muuttokeskukset, vankilat, säilöönottokeskukset, sairaalat, parantolat, nuorisokodit, hoitokodit ja kodittomien kodit, poliklinikat yksittäisissä tiloissa asuntoja.
On syytä kiinnittää huomiota seuraavien termien eroon:
- Vakuudettomalla asunnolla tarkoitetaan kansalaisia, joilla ei ole asuntoa (vakituista asuinpaikkaa) ja jotka ovat riippuvaisia muiden omistusoikeuksia loukkaavien ihmisten hyvästä tahdosta ja jotka eivät voi antaa voimassa olevaa oleskelulupaa. Myös omasta kodistaan pakkohäädettyjen ihmisten elinolot ovat riittämättömät.
- Riittämätön asuminen määritellään asumisena paikoissa, joita ei ole lueteltu tavallisiksi asuntoiksi, kuten asuntovaunuissa tai teltoissa tai itse tehdyissä rakennuksissa. Tähän luokkaan kuuluvat myös asuinkäyttöön suljetut, purettavissa olevat tai viranomaisen toimesta asumiskelvottomaksi luokittelemat rakennukset.
- Asunnottomiin kuuluvat kansalaiset, jotka asuvat kadulla tai julkisilla paikoilla ja joilla ei ole asuntoa. Myös tilapäissuojissa asuvat, joissa ei ole pysyvää asuntoa ja jotka nukkuvat vain sosiaalilaitoksissa. [yksi]
Kodin menettämisen syyt
Sosiaaliministeriö esittää seuraavat syyt mahdolliseen asunnon menettämiseen:
- Häätö vuokrarästien ja "väkivaltaisen käytöksen" vuoksi.
- Ote klinikoista, sanatorioista, hoitolaitoksista tai psykiatrisista laitoksista laitoshoidon aikana.
- Nuorten erotus sosiaaliturvasta ja koulutusjärjestelmästä laitoshoidon vuoksi.
- Nuorten ja nuorten perheen hylkääminen.
- Ote rikostutkinnan tai syytteeseenpanosta.
- Perheväkivallan esiintyminen perheessä syynä pakenemiseen avoliiton välttämiseksi.
- Avioero.
- Työpaikan menetys.
- Turvapaikanhakijoiden sulkeminen pois liittovaltion avustusjärjestelmästä, jos turvapaikkahakemuksesta tehdään myönteinen tai kielteinen päätös. [2]
Fonds Soziales Wien (FSW) tunnisti vuonna 2016 muita syitä asuntojen menettämiseen. Haastateltiin 2500 vastaajaa, joista saatiin seuraavat tiedot:
- 42 % ihmisistä jäi työttömäksi, eivätkä pystyneet enää maksamaan vuokraansa.
- 32 % menetti kotinsa avioeron tai omaisuuden eron vuoksi.
- 26 prosenttia oli huolimattomia tai väärässä talousasioissa.
- 23 % menetti asuntonsa mielenterveyden sairauden vuoksi.
- 21 % menetti asuntonsa fyysisen sairauden vuoksi. [3]
Asunnottomuus on myös seurausta asumisen ja työmarkkinoiden kehityksestä. Korkeat asumiskustannukset, asumisongelmat, kuten ylikansoitus tai huono elämänlaatu, voivat olla merkkejä siitä, että henkilö on vaarassa menettää kotinsa. [4] Wienin kodittomien yhdistys selitti, että sosiaalietuuden (minimitulon) alentaminen tarkoittaa myös sitä, että todellista käteisen tarvetta elinkustannusten turvaamiseksi ei useinkaan voida enää kompensoida käteissiirroilla, mikä voi johtaa kodeistaan riistettyjen ihmisten määrä.
Yhtenäisten vähimmäisvaatimusten puuttumisen vuoksi jokainen Itävallan liittovaltio voi asettaa erilaisia maksuja, jotka nostavat tai vähentävät kotinsa menettämisen vaarassa olevien ihmisten tarvelähtöistä vähimmäistuloa.
Asunnon menettämisen vuoksi henkilön osallistuminen julkiseen elämään ei useinkaan ole enää mahdollista. Monissa tapauksissa sosiaalisten suhteiden päättymistä seuraa yleensä kodin menettäneen henkilön persoonallisuuden kehityksen pysähtyminen. [5]
Muistiinpanot
- ↑ Euroopan kodittomien kanssa työskentelevien kansallisten yhdistysten liitto AISBL. ETHOS - Europäische Typologie für Obdachlosigkeit, Wohnungslosigkeit und prekäre Wohnversorgung (saksa) . Bundesarbeitsgemeinschaft Wohnungslosenhilfe . Haettu 21. helmikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 4. joulukuuta 2020.
- ↑ Heinz Schoibl. Wohnungsnot und Wohnungslosigkeit Update des Datenüberblicks Verfügbarkeit von Daten, Qualität und Aussagekraftder vorhandenen Materialien (saksa) (linkki ei saatavilla) . Sozialministerium.at (toukokuu 2013). Haettu 21. helmikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 14. toukokuuta 2019.
- ↑ Fakten zu Obdach- und Wohnungslosigkeit (saksa) . Obdach Wien . Haettu 21. helmikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 3. syyskuuta 2018.
- ↑ Matthias Till, Johannes Klotz, Christina Siegert. Eingliederungsindikatoren 2017 Kennzahlen für soziale Inklusion in Österreich (seiten 28) (saksa) . Sozialministerium.at . Bundesanstalt Statistik Österreich (marraskuu 2018). Haettu: 21. helmikuuta 2019. (linkki ei saatavilla)
- ↑ Notschlafstelle (saksa) . Caritas Vorarlberg (7. maaliskuuta 2019). Haettu 14. maaliskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 6. maaliskuuta 2019.
Linkit