| Malatestianan kirjasto | |
|---|---|
| ital. Biblioteca Malatestiana | |
| 44°08′19″ s. sh. 12°14′37″ itäistä pituutta e. | |
| Maa | |
| Osoite | Cesena , Piazza Bufalini |
| Perustettu | 1452 ja 1800-luku [1] |
| ISIL- koodi | IT-FC0011 |
| Rahoittaa | |
| Rahaston koko | 404 tuhatta osaa (2000) |
| Verkkosivusto |
comune.cesena.fc.it/… ( italia) malatestiana.it ( italia) |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Malatestiana Library ( italiaksi: Biblioteca Malatestiana , Malatesta Library ) on kirjasto Cesenan kaupungissa Italiassa . Se perustettiin vuonna 1452 ja sitä pidetään vanhimpana julkisena kirjastona .
Se suunniteltiin vuonna 1445 fransiskaaniluostarin kirjastoksi. Kirjaston perustamiseen antoi luvan paavi Eugenius IV :n bulla , ja sen rahoitti paikallinen hallitsija Novello Malatesta [2] .
Vuosina 1447-1452 arkkitehti Matteo Nuti johdolla fransiskaaniluostarin uuden siiven toiseen kerrokseen, makuuhuoneiden ja ruokasalin yläpuolelle , rakennettiin kirjastolle huoneita, joissa se on edelleen sijaitsee [2] .
Kirjastoon perustettiin scriptorium (huone käsikirjoitusten litterointiin) , koska kirjasto sijaitsi kaukana suurista kaupungeista ja siksi siihen oli vaikea ostaa kirjoja, mutta niitä oli helpompi lainata muista kokoelmista kopioitavaksi [2] .
Malatestan kuoleman jälkeen vuonna 1465 kokoelman systemaattinen laajentaminen lopetettiin ja scriptorium suljettiin. Ainoa merkittävä lisäys ennen nykyaikaa oli 119 käsikirjoitusta, jotka lääkäri Malatesta lahjoitti vuonna 1474 [3] .
Suurelta osin siitä syystä, että Malatesta uskoi kirjaston hoidon yhdessä fransiskaanien ja paikallisten asukkaiden hoidettavaksi, ja myös siksi, että se oli sijoitettu suureen rakennukseen muiden kokoelmien kanssa, kirjasto on säilynyt tähän päivään asti [3] .
Lukusali on tehty pitkäksi käytäväksi, jonka sivuilla on 29 lukusalia. Kirjaston tuolloin luotu sisustus on säilynyt, mukaan lukien taotut ketjut, joilla kirjoja kiinnitettiin lukupöytiin [2] .
Suurin osa historiallisesta rahastosta on uskonnollisia tekstejä, mukaan lukien kirkko-isien teoksia, koodeja on myös kreikaksi, hepreaksi ja muilla kielillä. Koska kirjaston historiallista osaa täydennettiin pääasiassa 1400-luvulla, myöhemmän ajan humanistinen kirjallisuus ja runous eivät päässeet siihen [4] .