Bonetti, Pierfranco
| Pierfranco Bonetti | |
|---|---|
| ital. Pierfranco Bonetti | |
| Syntymäaika | 1921 |
| Syntymäpaikka | Milano , Italian kuningaskunta |
| Kuolinpäivämäärä | 7. tammikuuta 1944 |
| Kuoleman paikka | Sandjak , Saksan Montenegro |
| Liittyminen |
Italia Jugoslavia |
| Armeijan tyyppi | jalkaväki |
| Palvelusvuodet | 1941-1944 |
| Sijoitus | Lippuri |
| Osa |
14. insinöörirykmentti , Jugoslavian divisioona "Garibaldi" |
| Taistelut/sodat | Toinen maailmansota ( Jugoslavian kansan vapautussota ) |
| Palkinnot ja palkinnot |
 |
Pierfranco Bonetti ( italiaksi: Pierfranco Bonetti ; maaliskuu 1921 , Milano - 7. tammikuuta 1944 , Sandzhak) - italialainen partisaani, joka taisteli Jugoslavian kansan vapautusarmeijan riveissä ; Lippuri. Hänelle myönnettiin kultamitali "For Military Valor" postuumisti.
Elämäkerta
Maaliskuussa 1941 hän aloitti asepalveluksen 14. insinöörirykmentissä Bellunossa . Hänet siirrettiin Montenegroon, palveli miehitetyssä Podgoricassa . Italian antautumisen jälkeen hän siirtyi Jugoslavian partisaanien puolelle vastikään muodostettuun ensimmäiseen prikaatiin ja sitten Garibaldi-divisioonaan. Taisteli saksalaisia ja heidän rikoskumppaneitaan vastaan. Kaatui taistelussa Sandjakissa pitäen linjaa muslimimilitanttien ja albanialaisten yhteistyötahojen joukkoja vastaan.
Hänet palkittiin kultamitalilla "For Military Valor" hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan taisteluissa 9. syyskuuta 1943 7. tammikuuta 1944 (hetkestä, kun Italia erosi sodasta hänen kuolemaansa asti) seuraavalla sanamuodolla:
Häpeällisen antautumisen insinöörijoukkojen työntekijä piti parempana vuorten partisaanin arvaamatonta kohtaloa. Koottuna ja organisoituna useat hänen johtamansa onnelliset sotilaat taistelivat partisaaniosastossa, jonka komentajaksi hänestä tuli komppanian komentajan arvostaman innostuksen ja taisteluhengen tunnustuksen ansiosta. Lopulta tavattuaan italialaiset aseveljet Balkanilla, hän ei päättänyt jäädä paikalleen ja matkusti tuhansia kilometrejä kestäen erilaisia uhrauksia ja vaikeuksia. Kovissa taisteluissa muslimialbaanirosvoja vastaan, vihollisjoukkojen ylivoimaisen määrän ja julmuuden ympäröimänä, vaikeassa tilanteessa hän vastusti epätoivoisesti useita tunteja osoittaen hienoa esimerkkiä taisteluhengestä ja sankaruudesta. Hän kuoli taistelukentällä, mutta sankarillisille nuorille ja hänen sotilailleen hänestä tuli kaikin puolin esimerkki urheasti taistelevasta taistelijasta.
Alkuperäinen teksti (italiaksi)[ näytäpiilottaa] Ufficiale del genio, all'onta della resa preferiva l'incerto destino del ribelle della montagna. Raccolti ed organizzati parecchi militari sbandati, a capo di essi combatteva a fianco di una formazione partigiana della zona il cui comandante, in riconoscimento del suo slancio e del suo spirito combattivo, gli affidava una il comando di. Riunitosi finalmente ai fratelli italiani combattenti in Balcania, ne seguiva le sorti, percorrendo migliaia di chilometri tra sacrifici e privazioni di ogni genere. Nel corso di un duro combattimento contro bande musulmane albanesi, accerchiato da un forte ed agguerrito contingente nemico ed in difficile situazione, resisteva con accanimento per parecchie ore, fornendo mirabile esempio di ardore di erotimovo. Colpito a morte chiudeva, sul campo di battaglia, la sua giovinezza eroica, tra i propri soldati da lui guidati in ogni circostanza al combattimento con eccezionale coraggio [1] .Muistiinpanot
- ↑ Ote palkinnosta Arkistoitu 24. syyskuuta 2015 Wayback Machinessa , quirinale.it . (Italialainen)