Bunte, Hans

Hans Bunte
Saksan kieli  Hans Hugo Christian Bunte
Syntymäaika 25. joulukuuta 1848( 1848-12-25 )
Syntymäpaikka Wunsiedel
Kuolinpäivämäärä 17. elokuuta 1925 (76-vuotias)( 17.8.1925 )
Kuoleman paikka Karlsruhe
Maa Saksa
Tieteellinen ala kemiallinen tekniikka
Työpaikka Karlsruhen yliopisto
tieteellinen neuvonantaja Emil Erlenmeyer
Opiskelijat Fritz Gaber
Tunnetaan Orgaanista kemiaa ja kemiantekniikkaa koskevien teosten kirjoittaja
Palkinnot ja palkinnot Wienin teknillisen yliopiston kunniatohtori [d]
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Hans Bunte ( saksaksi  Hans Hugo Christian Bunte ; 25. joulukuuta 1848 , Wunsiedel  - 17. elokuuta 1925 , Karlsruhe ) - saksalainen kemisti-teknikko, kemian tekniikan professori Karlsruhen yliopistossa , Nobel-palkinnon voittajan ( 1918 ) opettaja Fritz Haber [1] [2] . Ensimmäistä kertaa hän eristi ja tutki S-alkyyli-, S-aryyli- ja S-alkyyliaryylitiosulfaatteja ( Bunten suolat ), keksi laitteen vetykloridin analysointiin ( Bunte-laite ).

Elämäkerta

Vuodesta 1866 Hans Bunte opiskeli kemiaa , fysiikkaa ja matematiikkaa Stuttgartin ammattikorkeakoulussa . Sen jälkeen hän jatkoi opintojaan Heidelbergin ja Erlangenin yliopistoissa . Vuonna 1869 hän puolusti diplomityönsä Erlangenissa, jonka jälkeen hän työskenteli orgaanisen kemian professorin Emil Erlenmeyerin assistenttina Münchenissä . Hän puolusti väitöskirjansa orgaanisten tiosulfaattien tutkimuksesta [3] vuonna 1872 , minkä jälkeen hän toimi vuodesta 1874 lähtien N. H. Schillingin työntekijänä Münchenin kaasuvalaistusyhdistyksessä (Münchner Gasbeleuchtungsgesellschaft), jossa hän käsitteli kaasuteknologian ja kaasutekniikan kysymyksiä . Vuonna 1887 hänestä tuli kemian tekniikan professori Karlsruhen yliopistossa .

Muistiinpanot

  1. Kemistien elämäkerrat. Hans Bunte (pääsemätön linkki) . Haettu 20. huhtikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 23. toukokuuta 2010. 
  2. Kemistien elämäkerrat. Fritz Haber (pääsemätön linkki) . Haettu 20. huhtikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 23. toukokuuta 2010. 
  3. Hans Hugo Christian Bunte Arkistoitu 18. helmikuuta 2009 Wayback Machinessa