Hasselquistin viuhkavarpainen gekko | ||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
Latinalainen nimi | ||||||||||||||||
Ptyodactylus hasselquistii ( Donndorff , 1798) | ||||||||||||||||
|
Hasselquistin viuhkavarvasgekko [1] ( lat. Ptyodactylus hasselquistii ) on Phyllodactylidae -heimoon kuuluva liskolaji . Laji on nimetty ruotsalaisen luonnontieteilijän Fredrik Hasselqvistin (1722-1752), yhden Linnaeuksen apostoleista, mukaan .
Koko vartalon pituus on 12-15 cm.
Näillä gekoilla on ohuet jalat, jotka ovat sileät varpaiden tyvestä. Jokainen sormi päättyy voimakkaasti laajentuneeseen imulevyyn, jossa on viuhkamaiset sormet ja harjat. Tällaisten levyjen kyky pitää eläimen kehoa paikallaan on erittäin korkea. On huomattu, että pitkän hypyn jälkeen eläin jää ikään kuin liimattuina paikoilleen, oli se sitten huoneen katto, ikkunaruutu tai kiillotettu kaapin ovi.
Naaraat ovat hieman pienempiä kuin urokset. Jälkimmäisillä on anterioriset peräaukon huokoset, joita naisilla ei ole.
Asuu Marokossa, Algeriassa, Tunisiassa, Libyassa, Egyptissä, Israelissa, Irakissa.
Nämä liskot pitävät kuivista paikoista, joissa lämpötila on suhteellisen korkea, 30–34 °C. Samaan aikaan nämä gekot kestävät hyvin kylmää, joskus ne menevät ulos lumeen. Aktiivinen yöllä. Ruokkii hyönteisiä ja pieniä niveljalkaisia. Tämä on hyvä kiipeilijä. Piilossa kivien seassa ja rakoissa.
Vaaratilanteessa gekko nousee korkealle ojennetuille jaloille, kaaree selkänsä, laskee päänsä ja yrittää vihollista päin kääntyessään purra nopeasti, seuraten kaikkea tätä lyhyellä vinkulla. Samalla hän vetää silmiinsä syvästi ja rypistää päänsä ihoa voimakkaasti.
Parittelu alkaa kevään saapuessa gekon lepotilan jälkeen. Naaraat munivat 2 munaa, tekevät 4-5 kynsiä kevään lopusta lähtien. 2-4 viikon kuluttua ilmestyy nuoria gekot.