| Zalman Vendrov | |
|---|---|
| Syntymäaika | 17. tammikuuta 1877 |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 1. lokakuuta 1971 (94-vuotiaana) |
| Kuoleman paikka | |
| Kansalaisuus (kansalaisuus) | |
| Ammatti | toimittaja |
Zalman Vendrov (oikea nimi David Efimovich Vendrovsky ; 17. tammikuuta 1877 , Slutsk - 1. lokakuuta 1971 , Moskova ) - Neuvostoliiton juutalainen kirjailija , kirjoitti jiddishin kielellä . Venäjän kielellä hänen teoksensa tunnetaan Riva Rubinan käännöksen ansiosta .
Syntynyt ja kasvanut Slutskissa . Hän työskenteli Lodzissa kutomatehtaassa, jonka toiminnasta vuonna 1899 hän julkaisi artikkelin Krakovan Der Yud -sanomalehdessä. Hänen raporttinsa paljasti kevyen teollisuuden yritysten todellisen "työn", jotka tuotannon sijaan harjoittivat viallisten tavaroiden ja tähteiden jälleenmyyntiä pienille juutalaisille liikkeille. Hänen nimiinsä allekirjoitetun materiaalin julkaisemisen jälkeen Vendrov erotettiin [1] .
Pian hän muutti Englantiin ja Skotlantiin [2] , missä hän työskenteli kuormaajana vihannesmarkkinoilla ja kävi iltaisin yliopistossa . Hän julkaisi useita teoksia jiddišiksi juutalaisessa viikkolehdessä Der Wanderer.
Vuonna 1905 hän päätyi Yhdysvaltoihin , julkaisi tarinoitaan, feuilletonejaan , journalismiaan paikallisessa lehdistössä. Vuonna 1907 julkaistiin novellikokoelma "On a Heim" ("Ilman kotia"), vuonna 1912 - "Humoreskn un derceilungen" ("Humoreskeja ja tarinoita") ja "Bakante Parshoynen" ("Tutut kasvot") . 3] . Hänen pojanpoikansa muistelmissa mainitaan, että Vendrov opetti englantia juutalaisille maahanmuuttajille. Vuonna 1908 hän matkusti Venäjälle amerikkalaisten julkaisujen Morgen Journal ja Freie Arbeter Shtime kirjeenvaihtajana. Vuonna 1912 hän julkaisi kaksi novellia "Hallitus", jotka oli omistettu Venäjän juutalaisten tilanteelle . Lehdistö huomioi sen ja käännettiin venäjäksi. Vendrov oli erityisen ylpeä siitä, että otteita tästä kirjasta lainattiin valtionduumassa, kun keskusteltiin juutalaiskysymyksestä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana , kun tsaarin hallitus aloitti aktiivisen taistelun juutalaisen lehdistön kanssa, Vendrov tuki juutalaista komiteaa sodan uhrien auttamiseksi länsi- ja luoteisrintamalla . Kirjeessä ystävälle hän myöntää kaipaavansa työtä "kuin vodkan juomari", mutta hänen käsissään on 5000 pakolaista: "Tattari, ohra ja hirssi, jauhot, perunat, kengät, nahka, pellava , vaatteet, tulisijat, koulut , tarttuva kasarmi jne. - sitä sinun täytyy ajatella päivällä ja yöllä.
Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen hän muutti Moskovaan , vuosina 1919-1922 hän työskenteli lehdistöosaston päällikkönä Rautateiden kansankomissariaatissa . Hän lähetti artikkeleita juutalaisille julkaisuille New Yorkissa ("Tog", " Vorverts "), Lontoossa ("Di Zeit"), Vilnassa ("Tog"), Varsovassa ("Der Moment"), julkaistu Kiovan "Sovietish Literature" -lehdessä. , Birobidzhan "Outpost", Moskova " Der Emes ", jonka kustantamo julkaisi vuonna 1941 tarinoiden kirjan . Suuren isänmaallisen sodan aikana hän työskenteli kirjailija Peretz Markishin kutsusta Moskovan radion juutalaisessa toimituksessa , valmisti aineistoa Neuvostoliiton tiedotustoimistolle ja juutalaisten antifasistiselle komitealle .
Vuonna 1950 hänet pidätettiin ja tuomittiin 10 vuodeksi leireille, mutta jostain syystä (ehkä iän vuoksi) hän istui Vladimirin keskuskeskuksessa . Hänet vapautettiin vuonna 1954 Stalinin kuoleman jälkeen , mutta kunnostettiin virallisesti vasta puolitoista vuotta myöhemmin. Hän vietti loppuelämänsä asunnossa Moskovan keskustassa suuren suurperheensä kanssa. Vuonna 1967 hän julkaisi novellikokoelman "Undzer Gas" ("Katumme").
Hän kasvatti pojanpoikansa Karl Valerianovich Vendrovskyn (jonka vanhemmat olivat sorrettuja) yhdessä tätinsä , kuuluisan Shakespearen kirjallisuuskriitikon Lyubov Davidovna Vendrovskyn kanssa.
Kuollut vuonna 1971. Hänet haudattiin Vvedenskyn hautausmaalle (23 yksikköä).
Vuonna 2004 Kaliforniassa ( USA ), jossa perhe on asunut 90 -luvulta lähtien , julkaistiin Zalman Vendrovin englanninkielinen tarinakokoelma ”Such is Life”, jonka hänen veljentytär Iren Jarrison käänsi jiddishistä englanniksi.