Vertical - sarja Neuvostoliiton yksivaiheisia geofysikaalisia raketteja kansainvälisen yhteistyöohjelman toteuttamiseksi ulkoavaruuden tutkimuksen ja käytön alalla ( Interkosmos ).
Tämän sarjan kaksi ensimmäistä ohjusta (Vertical-1, Vertical-2) ovat R-5V geofysikaalisia ohjuksia , jotka on luotu Neuvostoliiton pitkän kantaman ballistisen ohjuksen R-5M ( OKB-1 S. P. Korolev ) pohjalta. Niitä käytettiin korkean korkeuden astrofysiikan observatorioiden (HAO) laukaisemiseen, joiden massa oli noin 1300 kg [1] [2] .
Vertical-3- raketista alkaen käytettiin geofysikaalista K65UP -rakettia , joka kehitettiin Polet-ohjelmistossa ( Omsk ) Yuzhnoye-suunnittelutoimiston keskipitkän kantaman ballistisen ohjuksen R-14U pohjalta [3] . K65UP -raketissa oli kolme päämuutosta : korkean korkeuden ilmakehän luotain (VZA), korkean korkeuden astrofysikaalisen pelastusluotaimen (VZAF-S) ja pelastamaton luotain (VZAF-N). Tutkimuksia tehtiin yläilmakehän ja ionosfäärin erilaisista parametreista ja auringon ja maan välisten suhteiden vaikutuksesta niihin [4] .
Geofyysisten rakettien "Vertical-1" (28. marraskuuta 1970), "Vertical-2" (20. elokuuta 1971) ja "Vertical-3" (2. syyskuuta 1975) laukaisut sosialististen maiden kehittämillä tieteellisillä laitteilla tekivät sen. on mahdollista suorittaa monimutkaisia tutkimuksia auringon säteilystä ja tämän säteilyn imeytymisestä ilmakehään, ionosfäärin parametreista ja meteorihiukkasista. Täydelliset tutkimukset yläilmakehästä ja ionosfääristä (nostokorkeus 1512 km) suoritettiin 14. lokakuuta 1976 "Vertical-4"-raketilla irrotettavassa, suunnatussa ja stabiloidussa säiliössä, jossa oli yli tusina monimutkaista ja monipuolista instrumenttia. suunniteltu ja valmistettu Bulgariassa, Saksan demokraattisessa tasavallassa, Neuvostoliitossa ja Tšekkoslovakiassa. Tutkimus vertikaalisilla koettimilla jatkui vuoteen 1983 [4] [5] .
Tiedot pystysuuntaisista ohjusten laukaisuista Kapustin Yar -alueelta [3] [6] [7] :
Nostokorkeus 487 km. Auringon, ionosfäärin ja meteoriitin UV- ja röntgensäteilystä tehtiin tutkimus. Osallistujamaat: Bulgaria, Unkari, Itä-Saksa, Puola, Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia.
Nostokorkeus 463 km. Auringon, ionosfäärin ja meteoriitin UV- ja röntgensäteilystä tehtiin tutkimus. Osallistujamaat: Bulgaria, Unkari, Itä-Saksa, Puola, Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia.
Nostokorkeus 502 km. Maan ilmakehän ja ionosfäärin sekä auringon lyhytaaltosäteilyn vuorovaikutusta Maan ilmakehän kanssa tutkittiin. Osallistujamaat: Bulgaria, Itä-Saksa, Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia.
Nousun korkeus on 1512 km. Maan ilmakehän ja ionosfäärin sekä auringon lyhytaaltosäteilyn vuorovaikutusta Maan ilmakehän kanssa tutkittiin. Osallistujamaat: Bulgaria, Itä-Saksa, Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia.
Nostokorkeus 500 km. Auringon koronan ja meteorisen aineen lyhytaaltosäteilystä tehtiin tutkimus. Osallistujamaat: Puola, Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia.
Nostokorkeus 1500 km. Maan yläilmakehästä ja ionosfääristä sekä Auringon lyhytaaltosäteilyn vuorovaikutuksesta maan ilmakehän kanssa tehtiin kattavia tutkimuksia. Osallistujamaat: Unkari, Bulgaria, Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia.
Nostokorkeus 1500 km. Maan yläilmakehästä ja ionosfääristä sekä Auringon lyhytaaltosäteilyn vuorovaikutuksesta maan ilmakehän kanssa tehtiin kattavia tutkimuksia. Osallistujamaat: Unkari, Bulgaria, Romania, Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia.
Nostokorkeus 505 km. Auringon koronan lyhytaaltosäteilystä tehtiin tutkimus. Osallistujamaat: Puola, Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia.
Nostokorkeus 500 km. Auringon UV-säteilyä tutkittiin. Osallistujamaat: Puola, Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia.
Nostokorkeus 1510 km. Tutkimuksia tehtiin maan yläilmakehästä ja ionosfääristä sekä Auringosta tulevan HF-säteilyn absorptiosta. Osallistujamaat: Unkari, Puola, Romania, Bulgaria, Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia.
Nostokorkeus 500 km. Auringon HF-säteilystä tehtiin kattava tutkimus. Osallistujamaat: Puola, Neuvostoliitto ja Tšekkoslovakia.