Gustav Adolf Wislicenus | |
---|---|
Syntymäaika | 20. marraskuuta 1803 [1] |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 14. lokakuuta 1875 [1] (71-vuotias) |
Kuoleman paikka | |
Maa | |
Ammatti | teologi |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Gustav-Adolf Wislicenus ( saksaksi Gustav Adolf Wislicenus ; 20. marraskuuta 1803 , Doberschutz , Saksin vaalikunta - 14. lokakuuta 1875 , Fluntern (nykyinen Zürichin piiri ), Sveitsi ) - saksalainen protestanttinen teologi , saksalaisten johtajien pastori rationalistiset filosofit .
Opiskeli teologiaa Hallen yliopistossa .
Demagogiseen liikkeeseen ( Studio Corporation - Burschenschaft) epäiltynä hänet tuomittiin vuonna 1824 12 vuodeksi vankeuteen, mutta vuoden 1829 alussa hän armahti ja jatkoi opintojaan Berliinissä .
Vuodesta 1841 Hallen pastorina Wislicenus liittyi saksalaisten rationalistien "Valon ystävät" ("protestanttiset ystävät") yhdistykseen ja esseessä "Ob Schrift, ob Geist" (Leipzig, 1845) esitti näkemyksensä, jotka poikkesivat evankelisen kirkon opetuksia , minkä vuoksi häneltä evättiin paikkansa vuonna 1846.
Hän itse kuvaili koko prosessia tässä tapauksessa teoksessa Die Amtsentsetzung des Pfarrers W. in Halle (Leipzig, 1846). Sen jälkeen hänestä tuli "vapaiden yhteisöjen" (freie Gemeinden) saarnaaja, ja hänet vainottiin pian uudelleen kirjoittaessaan "Die Bibel im Lichte der Bildung unserer Zeit" (Leipzig, 1853).
Syyskuussa 1853 hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen, mutta hän pakeni Amerikkaan. Hän saarnasi Bostonissa ja New Yorkissa vuonna 1854 ja perusti koulun Hobokeniin, New Jerseyyn samana vuonna . Vuonna 1856 hän palasi Eurooppaan ja perusti oppilaitoksen Zürichiin ; kirjoitti pääteoksensa Die Bibel, für denkende Leser betrachtet (Raamattu ajatteleville lukijoille) (Leipzig, 1863-1864, 2. painos 1866).
Hänen poikansa on kemisti Johannes Wislicenus .
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
| |||
---|---|---|---|---|
|