Vulykh, Aleksanteri Efimovitš

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 10. kesäkuuta 2018 tarkistetusta versiosta . vahvistus vaatii 21 muokkausta .
Aleksanteri Vulykh
Syntymäaika 5. helmikuuta 1956( 1956-02-05 ) (66-vuotiaana)
Syntymäpaikka
Kansalaisuus (kansalaisuus)
Ammatti kirjailija , runoilija , kääntäjä, kriitikko, toimittaja , käsikirjoittaja , kolumnisti
Vuosia luovuutta 1978 - nykyhetki. aika
Suunta pilailua , tietokirjallisuutta, sanoituksia
Genre runous , journalismi , essee
Teosten kieli Venäjän , Moldovan , Romanian
vulykh.com
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Alexander Efimovich Vulykh (s . 5. helmikuuta 1956 , Moskova [1] ) on neuvosto- ja venäläinen venäläinen kirjailija , kääntäjä, toimittaja ja runoilija , kriitikko , käsikirjoittaja, kolumnisti [2] [3] .

Elämäkerta

Syntynyt arkkitehtien perheeseen - Efim Petrovich Vulykh ja Zhukova Lyudmila Alexandrovna (29.2.1916 - 15.8.1994), jotka työskentelivät Mosproekt-instituutissa V. L. Voskresenskyn työpajassa .

Kuten runoilijan virallisella verkkosivustolla todetaan,

Aleksanteri on yksi tunnetuimmista nykyajan venäläisistä runoilijoista. Hänen runojaan julkaistaan ​​säännöllisesti aikakauslehdissä. Ne ovat mukana suurimmissa venäläisen runouden tietosanakirjoissa ja antologioissa, kuten vuosisadan Stanzas (1995) ja Russian Poetry. XX vuosisata" (1998) [4] .

Vuonna 1998 A. Vulykh kutsuttiin " Venäjän radioon ", jossa hän työskenteli kaksi vuotta. Hän kirjoitti "Päivän säkeen Aleksanteri Vulykhilta" ja antoi joka päivä "tuoreita kansanaforismia". Venäjän radion kuuntelijat toistivat ja kertoivat uudelleen näitä päivittäisiä miniteoksia. Joten Sashasta tuli ammattirunoilija, mies, joka ansaitsee rahaa runoudellaan. Mutta hyvin pian tajusin, että Venäjällä runoilija voi ansaita rahaa vain show-liiketoiminnassa. Joten Vulykh alkoi kirjoittaa runoutta kappaleille. Showbisnes muotoutui ja lauluntekijä muotoutui sen mukana. Alexander kirjoitti sanoituksia Venäjän pop-skenen pääesiintyjien kappaleisiin. Lauluja hänen teksteissään esittivät: Philip Kirkorov , Nikolai Noskov , Larisa Dolina , Alexander Marsalkka , Irina Allegrova , Igor Sarukhanov , Lolita , Ani Lorak , Jasmine , Natasha Koroleva , Diana Gurtskaya , Anna Reznikova , Mihail Shufutinsky , Danko Moiseev Viktor Chaika , Alexander Buinov , "Arrows", "Pääministeri", "Gems", " Na-na ", "Murzilki International" (projekti " Autoradio "), " Shao? Bao! ”, Alexander Kalyanov, Vladimir Presnyakov ja monet muut [5] . Ja ryhmän " Tatu " ensimmäinen kappale "Kerro minulle, miksi odotan puhelua" - Alexander Vulykhilta.

Sitten tehtiin työtä televisiossa - ORT :ssä, TNT:ssä, STS :ssä . Aamulla runoilija tuli televisiostudioon ja antoi päivän jakeen ja uutisten aiheen.

Venäjän juutalaisen kongressin julkisen neuvoston jäsen [6] .

Ura

Käännökset

Hän aloitti ammattirunoilija-kääntäjänä, joka käänsi romanialaista ja moldavialaista runoutta. Yksi runoilijan suosituimmista romanialaisista kirjoista, Mikä on neljän Beatlesin nimi, on kirjoitettu epätavallisella kielellä - rytmillistä proosaa ilman välimerkkejä rakastetun ihmisen suuren maailman väärinymmärryksestä. Käännöstyö heijastui myöhemmin musikaalissa "12 tuolia", jonka Vulykh kirjoitti koko vuoden - hän kirjoitti Ostap Benderin aaria uskallustalle, jonka hän laulaa kaiken vieraan rakastajalle Ellochkalle romaniaksi.

Julkaisut

Journalististen, kirjallisten ja poleemisten artikkeleiden kirjoittaja, joita julkaistiin monissa aikakaus- ja sanomalehdissä:

Toimitustyö

Vuosina 1991–1999 hän toimi Night Rendezvous -taideprojektin päätoimittajana . Vuodesta 1995 lähtien lehti on ilmestynyt Moskovskaja Pravdan kuukausittaisena liitteenä . Tässä vaiheessa julkaisua sponsoroi Novy Vzglyad -kustantamo Evgeny Dodolev , joka asettaa tämän projektin "ei vielä kirjalliseksi, mutta ei journalismiksi".

1. elokuuta 2019 lähtien Literaturnaya Gazetan " 12 tuolin klubin " satiiri- ja huumoriosaston toimittaja .

Käsikirjoitus

Käsikirjoittaja musikaaleihin , konserttiohjelmiin ja esityksiin.

Valittu bibliografia

Runous

  • Runon "Timanttien ässä" kirjoittaja, joka sisältyy tietosanakirjaan "Gambling House" ( 1995 ), sekä tämän genren venäläisen kirjallisuuden klassikot.
  • Vuonna 1997 julkaistiin kokoelma "Here Were Poems" ( ISBN 587214038-1 ).
  • Vuonna 2010 julkaistiin kokoelma "Confessions of a Rolls-Royce" (julkaisija "Dmitriadi Creative Group").

Esitykset

  • Musiikkiseikkailu A. Kiselevin musiikkiin " Mata Hari " Margarita Gertrude Zellen, ensimmäisen maailmansodan tunnetuimman vakoojan [7] elämästä ja kuolemasta .

Palkinnot

  • "Vuoden laulut" -palkinnon saaja, "Ovation"-palkinnon ehdokas (2003).
  • Televisiofestivaalin "Vuoden laulu" 1900-2000-luvulta "" voittaja kappaleista "Sail Boat" (2000) ja "Invented Love" (2001), jotka on kirjoitettu yhteistyössä säveltäjä ja laulaja I. Sarukhanovin ja kappaleelle "White Ashes" (2002) isp. A. Marshall .
  • Moskovsky Komsomolets -sanomalehden humoristisen sivupalkinnon saaja vuonna 2001 .
  • Channel One:n järjestämän All-venäläisen televisiokilpailun "Spring of Victory" Grand Prix -voittaja Nikolai Noskovin esittämästä kappaleesta "Missing" (musiikki V. Kubyshko) (2010).

Katso myös

Muistiinpanot

  1. ↑ Elämäkerta arkistoitu 9. elokuuta 2014 Wayback Machinessa (virallinen sivusto)
  2. ↑ Kolumnistimme: Alexander VULIKH // Express-sanomalehti . Haettu 24. marraskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 14. elokuuta 2009.
  3. ↑ Rakkaussanat: Runous: Erotiikka säkeissä: Huumori: Runoja rakkaudesta - Courtly Mannerists -järjestö. Virallinen sivusto . Haettu 24. marraskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 11. helmikuuta 2010.
  4. ↑ Aleksanteri Vulykh. Virallinen verkkosivusto Arkistoitu 9. elokuuta 2014 Wayback Machinessa
  5. ↑ Alexander Vulykh - Courtly Mannerist Shop, 1988-2009 (pääsemätön linkki) . Haettu 24. marraskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 3. toukokuuta 2008. 
  6. ↑ Venäjän juutalaiskongressin rakenne (pääsemätön linkki) . Käyttöpäivä: 31. maaliskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 24. helmikuuta 2017. 
  7. ↑ "Mata Hari" -musiikkiseikkailu Arkistoitu 2. toukokuuta 2009 Wayback Machinessa

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sosiaalisissa verkostoissa
Valokuva, video ja ääni
Bibliografisissa luetteloissa
 Courtly Maneristien järjestys