| Soittaa puhelimella | |
|---|---|
| Tekijä | V. S. Tšernomyrdin |
| Genre | muistelmat |
| Alkuperäinen kieli | Venäjän kieli |
| Alkuperäinen julkaistu | 2003 |
| Sarja | V. S. Chernomyrdinin kirjasto |
| Kustantaja | Moskovan kirjailija |
| Sivut | 616, sairas. |
| Kuljettaja | kirja |
| ISBN | 5-93670-024-0 |
Haaste on Viktor Stepanovitš Tšernomyrdinin poliittinen muistelma , joka kuvaa hänen tehtäväänsä Venäjän federaation presidentin Boris Jeltsinin erityisedustajana Kosovon konfliktin ratkaisemiseksi vuonna 1999 .
Tšernomyrdin nimitettiin keväällä 1999 Balkanin kriisin aikana Venäjän presidentin Boris Jeltsinin erityisedustajaksi ratkaisemaan Jugoslavian tilannetta . Presidentin valinta johtui siitä, että Viktor Stepanovitš oli aiemmin työskennellyt Venäjän hallituksen puheenjohtajana, oli Venäjän ja Amerikan taloudellisen yhteistyön toimikunnan ("Gore-Tšernomyrdin-komissio") toinen puheenjohtaja ja oli henkilökohtaisesti tuttu. lähes kaikkien Naton jäsenmaiden päämiesten kanssa [1] .
Tässä asemassa Tšernomyrdin osallistui aktiivisesti neuvotteluihin Kosovon kriisin poliittisesta ratkaisusta, vihollisuuksien lopettamisesta ja konfliktin rauhanomaisesta ratkaisemisesta. Tämän seurauksena hän vakuutti Jugoslavian presidentin Slobodan Milosevicin tarpeesta viedä asia oikeudelliseen valtavirtaan, minkä seurauksena Kosovo siirtyi Naton rauhanturvajoukkojen hallintaan [2] .
Tšernomyrdinin muistelmissa kuvataan vain osittain hänen toimintaansa poliittisena ja diplomaattisena hahmona: historioitsija E. Yu. Guskovan laskelmien mukaan "... 600 sivusta 250 kertoo presidentin määräyksen toteuttamisesta kriisin ratkaisemiseksi vuonna Jugoslavia. Lähes 200 sivua oli omistettu tapahtumien kronikalle pommi-iskun alusta (24. maaliskuuta) neuvotteluprosessin loppuun (20. kesäkuuta). Kroniikan materiaalit on valittu siten, että ne antavat kuvan Venäjän asemasta ja V. S. Chernomyrdinin roolista monimutkaisessa neuvotteluprosessissa. V. S. Chernomyrdinin toimintaa pääministerinä ja suurlähettiläänä esitellään toisella 150 sivulla. Siten kirjoittaja puhuu lyhyesti itsestään poliittisena ja diplomaattisena hahmona ja yksityiskohtaisesti monimutkaisesta ja tärkeästä tehtävästä” [3] .
Kuten Tšernomyrdin itse selitti, ajatus kirjan kirjoittamisesta tuli hänelle Irakin tapahtumien jälkeen : "... En aikonut kirjoittaa kirjaa, enkä olisi kirjoittanut mitään ilman vuoden tapahtumia. Irak. Skenaario on olennaisesti sama [kuten Kosovossa]” [4] . Kirjan esittelyssä Tšernomyrdin mainitsi toisen syyn, joka sai hänet kirjoittamaan muistelmansa: hänen Jugoslavian neuvottelujen kollegansa Suomen presidentti Martti Ahtisaari ja Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Strobe Talbott ovat kirjoittaneet aiheesta jo kaksi kirjaa. Ahtisaaren kirja ei herättänyt suuttumuksen tunteita entisessä pääministerissä, mutta se, mitä "Talbott kirjoitti Venäjästä ja johtajistamme on liikaa", Tšernomyrdin sanoi. Näissä olosuhteissa Viktor Stepanovitš päätti, että oli mahdotonta pysyä hiljaa, ja julkaisi versionsa tapahtumista, joihin hän osallistui [5] .
Tšernomyrdin myönsi, että hän aikoi antaa kirjan nimeksi "Ajan haaste", mutta kirjan kustantajan, Moscow Writer -kustantajan johtajan Alexander Struchkovin ehdotuksesta hän lyhensi nimeä. Izvestian haastattelussa Struchkov vakuutti toimittajille, että Viktor Stepanovitš työskenteli itse kirjan parissa: "Häntä pidetään kielen sidottuina, mutta hän on aforistinen. Hänellä on kielitajua – muuten tunnuslauseita ei olisi syntynyt. Viktor Stepanovitš sävelsi melkein kuin Dostojevski: ensin hän puhui kirjan (ei sihteerille, vaan äänittimelle, kantaa sitä aina taskussaan kotona, ottaa sen esiin, kun ajatus tulee), sitten hän antoi sen tulkittavaksi. , korjattu ja siirretty sarjaan. Kirja pilasi Tšernomyrdinin koko loman: joka päivä hänelle lähetettiin käsikirjoitus parantolaan Ranskaan oikolukua varten - näiden määrien takia faksi hajosi, hänen täytyi ostaa uusi. Mutta ranskalaiset tiesivät, että Tšernomyrdin oli kirjoittamassa kirjaa, eivätkä he valittaneet” [6] .
Tšernomyrdin aikoi alun perin painaa muistelmansa Venäjällä , Tšehovin kirjapainossa, kunnes hän vieraili Kiovan kirjapainossa ja huomasi, että samantasoisilla julkaisumahdollisuuksilla julkaiseminen Ukrainassa olisi kannattavampaa. Lisäksi oli mahdollista hallita prepress-prosessia, koska Tšernomyrdin työskenteli Kiovassa Venäjän suurlähettiläänä. Hän itse allekirjoitti kirjansa julkaistavaksi kirjapainossa. "Täällä he unohtivat tehdä kauniita kirjoja, täällä ei ollut korkea-arvoisia asiakkaita ... Mutta venäläisiä aikakauslehtiä painetaan täällä - Kiovassa se osoittautuu halvemmaksi ja paremmaksi", kustantaja Struchkov myönsi [6] .
Kirjan esittely pidettiin Moskovassa 17. marraskuuta 2003 ITAR-TASSin lehdistötilaisuudessa [5] .
Kirjaa "Haaste" arvostivat suuresti kansainvälisten suhteiden asiantuntijat ja Balkanin historioitsijat. Niinpä ulkoministeri Igor Ivanov sanoi kirjan esittelyssä : "Monet yrittivät kirjoittaa Jugoslaviasta - erityisesti pahamaineinen ulkoministeri Albright ja kenraali Clark , mutta vain Viktor Tšernomyrdin onnistui täyttämään tyhjiön tässä asiassa" [ 5] . Historiatieteiden tohtori D. Istyagin totesi The Challenge -katsauksessaan, että "merkittävän venäläisen valtiomiehen V. S. Tšernomyrdinin perustavanlaatuinen työ voi olla suureksi hyödyksi kansainvälisten tutkijoiden yhteisölle, turvallisuus- ja "rakennusalan asiantuntijoille" "rauhan kulttuurin ylös" [7] . Historiatieteiden tohtori, Venäjän tiedeakatemian slaavilaisten tutkimuksen instituutin modernin Balkanin kriisin tutkimuskeskuksen johtaja E. Yu. Guskova piti Tšernomyrdinin roolia kirjassa kaunisteluna, sillä presidentin edustaja v. itse asiassa ei kyennyt täyttämään niitä vaatimuksia, joista Venäjä oli kiinnostunut. "Mutta tästä huolimatta kirja kiinnostaa meitä historioitsijoita epäilemättä", tutkija totesi. "Vaikka V. S. Tšernomyrdinin rooli siinä on jossain määrin koristeltu, pystymme nyt lähes kaikkien neuvotteluihin osallistuneiden muistojen ansiosta palauttamaan kurssin ja tekemään johtopäätöksiä niiden seurauksista" [3] .
Arvostelijat totesivat myös, että kirja sisältää yllättävän vähän tunnuslauseita, joista Viktor Stepanovitšin puhe oli kuuluisa. Jopa ne muutamat kirjeenvaihtajien löytämät aforismit eivät sisälly itse muistelmiin, vaan liitteeseen - ote Aleksanteri Rebrovin (Struchkov) romaanista "Tiikerin koulu" ( ISBN 5936700208 ) [8] , jossa Tšernomyrdinin Suora puhe, joka kertoo Balkanin tapahtumista ystäväpiirissä, välitettiin mahdollisimman autenttisesti [9] .