Pakkauskuljetus on kuljetusta , jossa käytetään laumaeläinten [1] tai henkilön työtä .
Muinaisista ajoista lähtien ihmisiä ja eläimiä ( kameli , muuli , aasi , hevonen , hirvi [1] , härkä , norsu , hirvi [ 2] ja muut) on käytetty kaiken omaisuuden kuljettamiseen (kuljetukseen).
Kuljetus tapahtuu eläimen selässä laumien ja satuloiden avulla, tähän käytetään hevosia, muuleja, kameleja, aaseja, peuroja ja muita eläimiä. Se on vanhin ihmisen tuntema kuljetusmuoto . Sitä käytetään yleensä vuoristossa, autiomaassa, metsäisillä ja soisilla alueilla, joilla on mahdotonta käyttää muuta kulkuneuvoa ( vedossa , autossa tai ilmassa ) esimerkiksi kulkukyvyttömyyden, maaston luonteen, ilmasto- tai sääolosuhteiden vuoksi. sekä alueilla, joilla taloustiede on alikehittynyt [1] . Eläinten selässä kuljetettaviksi valmisteltuja kuormia kutsutaan pakkauksiksi, ja henkilön istumapaikkoja kutsutaan satulaksi.
Kamelilla on etu muihin taakkaseläimiin nähden sen koon, vahvuuden ja kyvyn vuoksi tyytyä mitä niukkaan ruokaan ja se voi olla juomatta pitkään. 1800-luvun lopulla yksi kameli pystyi iästä ja fyysisestä kunnosta riippuen kantamaan 8-13 punnan painoa ja liikkua 3-4 mailia tunnissa. Kamelikuljetukset ja karavaanit olivat yleisiä Etelä-Aasiassa ja Afrikassa , missä paimentolaisilla ei ollut muuta tapaa kuljettaa tavaroita ja ihmisiä.
Venäjän armeija käytti pakkauskuljetuksia erikoispaareilla kuljetettavien sairaiden ja haavoittuneiden kuljettamiseen Japanin sodan aikana [ 3] .
Vetovoimana tehokkain on kameli, joka voi kulkea 30-40 km päivässä pitkän matkan ylityksissä ja kantaa kuormia, jotka painavat jopa 50 % sen painosta [4] . Hevonen voi kantaa kuormaa, joka on yli 1/5 painostaan, muuli - enintään 1/5 painostaan [5] .
Wienin liikennemerkkejä ja opasteita koskevan yleissopimuksen mukaan kyltti kieltää hevoskärryjen (kelkkojen), ratsastus- ja laumaeläinten liikkumisen sekä karjan kuljettamisen.