Guernon de Ranville, Martial

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 24. heinäkuuta 2022 tarkistetusta versiosta . vahvistus vaatii 1 muokkauksen .
Marcial Guernon de Ranville
fr.  Martial de Guernon-Ranville
Ranskan kansalliskokouksen jäsen
2. maaliskuuta 1830  - 21. joulukuuta 1830
Edeltäjä Labourdonnet, Francois Regis
Ranskan kansalliskokouksen jäsen
23. kesäkuuta 1830  - 21. joulukuuta 1830
Syntymä 2. toukokuuta 1787( 1787-05-02 ) [1] [2]
Kuolema 28. huhtikuuta 1866( 1866-04-28 ) [1] (78-vuotias)
Palkinnot Kunnialegioonan ritarikunnan ritari
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Kreivi Martial Guernon-de-Ranville ( 2. toukokuuta 1787 , Caen (Normandia)  - 30. marraskuuta 1866 , Ranville ) - ranskalainen poliitikko ja valtiomies, oikeustieteilijä , lakimies , tuomari . Ranskan yliopiston suurmestari . Caenin tiede-, taide- ja kuvataiteen akatemian jäsen (vuodesta 1841).

Bourbonien paluu kiihkeä kannattaja julisti itsensä "vastavallankumoukselliseksi". Ranskan kansalliskokouksen jäsen .

Elämäkerta

Vanhan aatelissuvun edustaja, muskettisoturiupseerin poika . Vuonna 1806 hänet merkittiin keisarilliseen vartioon. Myöhemmin hän aloitti lakimiehen.

Koko elämänsä ajan hän työskenteli erilaisissa oikeudellisissa tehtävissä. Vuonna 1820 hän oli Caenin tuomioistuimen presidentti , vuonna 1822 hän oli oikeusministeri Colmarissa , vuonna 1824 hänestä tuli oikeusministeri Limogesissa , vuonna 1826 Grenoblessa , vuonna 1829 Lyonissa , samana vuonna opetusministerin virkaan . ja Cults in the Polignac -kabinetti , joka valmisteli vallankaappausta , allekirjoittivat määräykset 25. heinäkuuta 1830. Tästä hän yhdessä kolmen muun ministerin kanssa tuomittiin vertaiskammiossa joulukuussa 1830 elinkautiseen vankeuteen. Gamin linnoitus, vietti 5 vuotta telkien takana, mutta vuonna 1836 hänet vapautettiin.

Muistiinpanot

  1. 1 2 Martial, Côme, Annibal, Perpétue, Magloire Guernon De Ranville // Sycomore  (fr.) / Assemblée nationale
  2. Martial de Guernon-Ranville // Roglo - 1997.

Linkit