Jättimäiset Olmec-kivipäät - vähintään seitsemäntoista monumentaalista ihmispäiden muotoista kiviveistosta, jotka on valmistettu suurista basalttilohkareista . Veistoksen ikä ulottuu ainakin vuoteen 900 eaa. e., ja niitä itseään pidetään muinaisen mesoamerikkalaisen olmekien sivilisaation ominaisuutena . Kaikki veistokset kuvaavat kypsien miesten päitä, joilla on lihaiset posket, litteä nenä ja lievä siristys; niiden fyysiset ominaisuudet vastaavat ulkonäköä, joka on edelleen laajalle levinnyt Tabascon ja Veracruzin asukkaiden keskuudessa. Monumenttien selkä ovat usein tasaiset. Kivet tuotiin Sierra de los Tuxtlasin Veracruzin vuoristosta. Ottaen huomioon, että niiden luomisessa käytetyt kivilaatat olivat erittäin suuria, mutta niitä siirrettiin pitkiä matkoja, mikä vaati merkittäviä inhimillisiä ponnisteluja ja resursseja, on esitetty, että monumentit ovat veistoksellisia muotokuvia yksittäisistä merkittävistä Olmec-hallitsijoista. Jokaisella kuuluisalla pääveistoksella on ominainen päähine. Olmec-sivilisaation suurissa kaupunkikeskuksissa päät on järjestetty eri tavoin - riviin tai ryhmiin - mutta tavat ja keinot kiven kuljettamiseen näihin paikkoihin ovat jääneet epäselväksi.
Jättiläisten kivipäiden löytö Tres Zapotesista 1800-luvulla johti Matthew Stirlingin ensimmäisiin arkeologisiin tutkimuksiin olmekkikulttuurista vuonna 1938. Tähän mennessä seitsemäntoista vahvistettua yksilöä tiedetään neljässä "Olmec-maan" keskustassa Meksikonlahden rannikolla Meksikossa . Suurin osa jättiläispäistä tehtiin pallomaisista lohkareista, mutta kaksi San Lorenzo Tenochtitlanista kaiverrettiin uudelleen massiivisista kivivaltaistuimista. Lisäksi Guatemalassa Takalik Abahassa on muistomerkki , joka on valtaistuin, joka on saatettu veistetty jättiläispäästä. Tämä on ainoa tunnettu esimerkki heistä "olmekien maan" ulkopuolella.
Muistomerkkien iän määrittäminen on edelleen vaikeaa, sillä monet niistä on siirretty pois alkuperäisistä paikoistaan ennen arkeologisen tutkimuksen alkamista. Suurin osa päistä on ajoitettu varhaiseen esiklassiseen (1500-1000 eKr.), osa keskiesiklassiseen (1000-400 eKr.). Pienin päistä painaa 6 tonnia, kun taas suurin on eri arvioiden mukaan 40-50 tonnia, vaikka se oli luojiensa hylkäämä ja jäi keskeneräiseksi aivan sen luomiseen käytetyn louhoksen vieressä.