Gilbertiinit ovat entinen Augustinian katolinen luostarikunta , jonka perusti St. Gilbert c. 1130, Sempringhamissa (Sempringham), jossa hän oli pappi .
St. Gilbert perusti nunnaluosterin, joka oli mallinnettu sitterssien mukaan . Hän palkkasi maallikoita sisaruksia ja veljiä (köyhimmistä maaorjista) palvelemaan luostaria. Vuonna 1139 paikallinen piispa Alexander of Lincoln myönsi Sempringham-nunnille Haverholmin saaren lähellä Sleafordia Lincolnshiressä , mikä merkitsi Gilbertin luostarien leviämisen alkua. Vuonna 1148 Gilbert matkusti Citeauhun pyytääkseen, että luostarit hyväksyisivät hänet sittersialaisjärjestöön. Häneltä evättiin. Palattuaan Englantiin Gilbert päätti perustaa jokaiseen luostariin säännöllisesti kanonien ( St. Augustinuksen hallinnolla ) organisaation, jonka tulisi toimia nunnien pappeina ja hengellisinä johtajina. Näin ollen jokainen Gilbertine-talo koostui 4 yhteisöstä: nunnat, kanoonit, maallikkosisaret ja maallikkoveljet. Gilbert perusti elämänsä aikana 13 luostaria, joista 4 miestä.
Gilbertine Canonsin asu on nilkkapituinen musta tunika, valkoinen kaapu ja valkoinen lampaanvillalla vuorattu huppu. Nunnat pukeutuivat valkoiseen. Pauldronia käyttivät sekä kanoonit että nunnat.
Ritarikunnan päällikköä kutsuttiin "ensimmäiseksi kaikkien joukossa" (Prior of All) ja hänet valittiin vuosikokouksessa (ennen Ascensionia) (Sempringhamissa). Tämä määräys oli ainoa puhtaasti englantilainen määräys, eikä se ollut ulkomaisten organisaatioiden alainen. Kaikki Gilbertiinien talot (paitsi kaksi Irlannissa) olivat Englannissa.
XV vuosisadan lopussa. järjestys joutui köyhyyteen. Henrik VI vapautti hänet kaikista maksuista, mutta Rooman kuuria oli maksettava. Romahduksen aikaan (noin 1545) veljeksessä oli 26 taloa.