Gymnotiformes

Gymnotiformes
Musta veitsennokka ( Apteronotus albifrons )
tieteellinen luokittelu
Verkkotunnus:eukaryootitKuningaskunta:EläimetAlavaltakunta:EumetatsoiEi sijoitusta:Kahdenvälisesti symmetrinenEi sijoitusta:DeuterostomesTyyppi:sointujaAlatyyppi:SelkärankaisetInfratyyppi:leuallinenRyhmä:luiset kalatLuokka:sädeeväkalaAlaluokka:uusieväinen kalaInfraluokka:luiset kalatSuperorder:Luu rakkulaSarja:OtofysiatAlasarja:SiluriphysiJoukkue:Gymnotiformes
Kansainvälinen tieteellinen nimi
Gymnotiformes Berg , 1940
Systematiikka Wikispeciesissä Kuvat Wikimedia Commonsissa SE ON   553135 NCBI   8002 EOL   5477 FW   92061

Gymnotiformes [1] ( lat.  Gymnotiformes )  on rauskueväkalojen irto . Ne kuuluvat neotrooppiseen eläinmaantieteelliseen alueeseen , asuvat Keski- ja Etelä-Amerikan makean veden altaissa . Heillä on pitkänomainen vartalo ja ne uivat pitkälle kehittyneillä peräevällä . Häntä- ja vatsaevät puuttuvat. Nämä yökalat pystyvät tuottamaan sähkökentän navigointia, viestintää ja sähköankeriaan ( Electrophorus electricus ) tapauksessa hyökkäämään ja puolustamaan [2] . Akvaariokaupassa käytetään useita lajeja [3] , muun muassa musta veitsimato ( Apteronotus albifrons ), tavallinen hymnot ( Gymnotus carapo ), vihreä veitsimato ( Eigenmannia virescens ).

Tätä ryhmää pidetään monnien (Siluriformes) sisarryhmänä , josta ne erosivat liitukaudella noin 120 miljoonaa vuotta sitten [4] .

Luokitus

Lautakunta koostuu kahdesta alalahkosta, 5 perheestä, joissa on 33 sukua ja 208 lajia [5] :

• Alalahkko Gymnotoidei - Gymnotoides
  • Perhe Gymnotidae _ _
• Alalahkko Sternopygoidei _ _
  • Superhehe Rhamphichthyoidea
    • Heimo Rhamphichthyidae _ _
    • Heimo Hypopomidae _ _
  • Superhehe Apteronotoidea
    • Heimo Sternopygidae - Sternopygidae tai lasiveitsentekijät
    • Heimo Apteronotidae - Apteronots tai häntäveitset

Muistiinpanot

1. ↑ Nelson D.S. Maailman eläimistön kalat / Per. 4. versio Englanti toim. N. G. Bogutskaya, tieteellinen. toimittajat A. M. Naseka, A. S. Gerd. - M . : Kirjatalo "Librokom", 2009. - S. 275-279. - ISBN 978-5-397-00675-0 .
2. ↑ Albert, JS ja WGR Crampton. 2005. Sähkövastaanotto ja elektrogeneesi. s. 431-472 julkaisussa The Physiology of Fishes, 3. painos. D. H. Evans ja J. B. Claiborne (toim.). C.R.C. Press.
3. ↑ Ferraris, Carl J. Encyclopedia of Fishes  (uuspr.) / Paxton, JR & Eschmeyer, WN. - San Diego: Academic Press , 1998. - s. 111-112. — ISBN 0-12-547665-5 .
4. ↑ Albert, JS ja WGR Crampton. 2005. Neotrooppisten sähkökalojen (Gymnotiformes) monimuotoisuus ja filogenetiikka. s. 360-409 sähkövastaanotossa. TH Bullock, CD Hopkins, AN Popper ja RR Fay (toim.). Springer Handbook of Audience Research, osa 21 (RR Fay ja AN Popper, toim.). Springer-Verlag, Berliini.
5. ↑ Nelson J.S. , Grande T.C., Wilson M.V.H. Fishes of the World . – 5. painos - Hoboken: John Wiley & Sons , 2016. - S. 238-241. — 752 s. — ISBN 978-1-118-34233-6 . - doi : 10.1002/9781119174844 .

Linkit

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Hienoa norjalaista Britannica (verkossa)
Taksonomia	EOL Fossiiliset teokset GBIF iNaturalist NCBI IRMNG ITIS TSN Matoja
Bibliografisissa luetteloissa	NKC : ph170605