| Ural-alueen kaivoslaitosten päällikkö | |
|---|---|
| Työnimike | |
| Asuinpaikka | Jekaterinburg |
| Nimitetty | keisarin määräys |
| ilmestyi | 1826 |
| Ensimmäinen | Boguslavsky, Aleksanteri Andrejevitš |
| Kestää | Egorov, Pavel Ivanovich |
| lakkautettu | 1917 |
Ural-alueen kaivoslaitosten päällikkö (Uralin kaivostehtaiden pääjohtaja) - kaivoslautakunnan johtajan asema , joka valvoi hallitusta ja yksityisten yritysten valvontaa. Raportoitu vain keisarille , senaatille ja valtiovarainministerille. Virka perustettiin vuonna 1825, armeija nimitettiin siihen kenraalien riveissä.
Vuoristovoima Uralilla vuosina 1811-1826 oli moniselitteinen ja hämmentävä. Toisaalta kaivoslautakunta oli useiden osastojen alaisuudessa yhtä aikaa, mikä saattoi asettaa sille ristiriitaisia vaatimuksia. Toisaalta päällikön kenraalikuvernöörin asema tarjosi riippumattomuutta kaikista osastoista kerralla, myös valtiovarainministeriöstä . Vuonna 1811 kenraalikuvernöörikunta lakkautettiin ja alueellinen kaivoshallinto pääsi eroon kenraalikuvernöörin hallinnasta. Kaikille oli selvää, ettei tällainen hämmennys voi jatkua ikuisesti. Vuoden 1825 loppuun mennessä valmisteltiin kaksi hanketta: yksi (kirjoittaja V. Yu. Soymonov ) ehdotti kaivososaston muuttamista itsenäiseksi ministeriöksi ja toinen (kirjoittaja valtiovarainministeri E. F. Kankrin ) - viran perustamista Uralin alueen kaivoslaitosten päällikkö, joka raportoi suoraan valtiovarainministerille. Adjutanttisiiven kreivi A. G. Stroganovin Permin kaivoshallituksen tarkastus , joka paljasti virkamiesten rehottavan lahjonnan, päätti asian toisen vaihtoehdon hyväksi.
Marraskuussa 1826 keisari Nikolai I allekirjoitti asetuksen kenraali A. A. Boguslavskyn nimittämisestä ensimmäiseksi ylipäälliköksi . Päällikköä kutsuttiin "tehtaiden komentajaksi ja omistajaksi", kun taas hänen valtansa ulottui valtion ja yksityisille alueille. Päällikköstä tuli kaivoshallituksen johtaja, jonka päätökset hän saattoi yksin peruuttaa. Hallituksen varajohtajan virka siirtyi berg-tarkastajalle. Muodostettiin myös toimisto, jolla oli oikeus käsitellä tapauksia kaivoshallituksen ohi. Siinä määrättiin erityisesti, että "Vuoristolautakunta, paitsi keisarillinen majesteetti ja hallitseva senaatti, ei hyväksy asetuksia keneltäkään."