Golitsyn, Nikolai Borisovich

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 31. elokuuta 2021 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 10 muokkausta .
Nikolai Borisovich Golitsyn

N. B. Golitsynin muotokuva. Kuva valokuvakirjastosta led. kirja. Nikolai Mikhailovich (GE)
Aliakset prinssi N. Boulgak [2]
Syntymäaika 8. joulukuuta 1794 [ 1 ]
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 20. lokakuuta ( 1. marraskuuta ) 1866 [1] (71-vuotias)
Kuoleman paikka Bogorodskoje , Novooskolsky Uyezd , Kurskin kuvernööri
Kansalaisuus (kansalaisuus)
Ammatti upseeri, osallistuja vuoden 1812 sotaan, sotilasmuistokirjailija, sellomuusikko , musiikkikriitikko , hyväntekijä, kääntäjä
Genre muistoja
Teosten kieli Ranskan kieli
Palkinnot , sotilasjärjestyksen arvomerkit, hopeamitali vuoden 1812 sodasta, mitali "Pariisin valloituksesta"
Toimii sivustolla Lib.ru
Wikilähde logo Työskentelee Wikisourcessa

Prinssi Nikolai Borisovich Golitsyn (1794-1866) - upseeri, kirjailija, kääntäjä, muusikko ( sellisti ), musiikkikriitikko ja hyväntekijä. Beethovenin Golitsyn-kvartetot kantavat hänen nimeään . Vuosien 1812-1814 sotakampanjoita koskevien muistelmien kirjoittaja [3] .

Nuoriso. Napoleonin sodat

Ruhtinassuvun neljännestä haarasta Golitsyn , kenttämarsalkka M. M. Golitsynin pojanpoika . Kenraaliluutnantti Prinssi Boris Andreevich Golitsynin (1766-1822) ja prinsessa Anna Alexandrovna Bagration- Gruzinskajan nuorempi poika, ensimmäisessä avioliitossa de Litsyna (1763-1842), Kartlin kuninkaan Bakar III :n tyttärentytär ja tyttärentytär Menshikov A. Sisar Tatjana Potemkina  on filantrooppi, joka tunnetaan ortodoksisten kirkkojen tukemisesta.

Vuosina 1804-1806 hän asui Wienissä, missä hän aloitti musiikin opiskelun. Lapsena hän tapasi henkilökohtaisesti J. Haydnin . Hän valmistui Corps of Pagesista vuonna 1810. Osallistui (yhdessä isänsä ja kahden veljensä kanssa) vuoden 1812 isänmaalliseen sotaan ja ulkomaisiin kampanjoihin 1813-1814, osallistui viiteenkymmeneen taisteluun. Sodan alusta lähtien hänet määrättiin prinssi P.I. Bagrationin , hänen äitinsä kaukaisen sukulaisen ja isänsä ystävän, järjestyksenvalvojaksi. Borodinon taistelun päätyttyä hän seurasi haavoittunutta komentajaa Moskovaan, josta Bagration meni N. B.:n vanhempien kiinteistöön - Simaan, Vladimirin maakuntaan , missä hän kuoli. Hänelle annetun vallan mukaan Bagration ylensi prinssi Golitsynin upseeriksi. Myöhemmin Golitsyn toimi useiden sotilasjohtajien adjutanttina, oli upseeri Kiovan draguunirykmentissä G. A. Emanuelin komennossa , N. B. kirjoitti hänestä kirjan "Ratsuväen kenraalin Emanuelin elämäkerta".

Osallistumisesta taisteluihin Pariisin vangitsemiseksi hänelle myönnettiin kultainen miekka, jossa oli merkintä "For Courage" , joka on tallennettu Eremitaasiin . Kapteenin arvossa hänet siirrettiin Pavlovsky Life Guards -rykmenttiin, jäi lyhyeksi eläkkeelle vuonna 1821 ja palasi palvelukseen puolitoista vuotta myöhemmin. Armeijasta koostuvan everstiluutnantin arvossa hänet siirrettiin vuonna 1826 Kaukasian erilliseen joukkoon, jossa hän oli ylipäällikkönä ensin kenraali A. P. Yermolovin alaisuudessa ja eron jälkeen I. F. Paskevitšin alaisuudessa . Vuonna 1832 hän jäi lopulta eläkkeelle asepalveluksesta.

Musiikkitoiminta

Muusikkona Golitsynistä tuli yksi venäläisen sellistikoulun perustajista (hän ​​soitti yksin ja yhtyeissä). Pietarin filharmonisen seuran ja musiikin ystävien seuran aktiivinen jäsen . Piti yli neljäsataa hyväntekeväisyyskonserttia. Kommunikoi Beethovenin kanssa säveltäjän viimeisen viiden vuoden ajan (1822-1827), edisti hänen tuotantoaan Venäjällä. Beethoven omisti kolme jousikvartettoa Golitsynille - Es-dur, op. 127, a-molli, op. 132 ja B-dur, op. 130/133 (ns. "Golitsyn-kvartettit") ja alkusoitto "The Consecration of the House", op. 124. Golitsynin aloitteesta Venäjällä (aikaisemmin kuin Itävallassa) Beethovenin " Juhlallinen messu " kuultiin ensimmäisen kerran. Golitsyn oli myös henkilökohtaisesti tuttu Chopinin ja Oginskin kanssa . Hän toimi myös säveltäjänä: hän kirjoitti sovituksen D. S. Bortyanskyn kuoroteoksesta sellokvartetille, fantasioita ja muunnelmia Vincenzo Bellinin oopperoiden teemoista, venäläisiä teemoja käsittelevän fantasia, joka esitettiin vuonna 1844 "yhtyeen hyödyksi". köyhä" (ei säilynyt). M. I. Glinka ja A. S. Dargomyzhsky arvostivat suuresti Golitsynin toimintaa .

Kääntäjä

Golitsyn oli yksi ensimmäisistä Pushkinin runojen ranskankielisistä kääntäjistä ja lähetti käännöksensä kirjailijalle, jonka hän tunsi, mahdollisesti 1810-luvun lopulta lähtien. Kaksi kuukautta ennen kuolemaansa kaksintaistelussa (marraskuu 1836) runoilija kirjoitti Golitsynille sisarensa T. B. Potemkinan Krimillä " Artek " (alkuperäinen ranskankielinen kirje):

Kiitos tuhat kertaa, rakas prinssi, vertaansa vailla olevasta runoni käännöksestä , joka on suunnattu maamme vihollisia vastaan. Olen nähnyt jo kolme käännöstä, joista yhden on tehnyt korkea-arvoinen henkilö ystävieni joukossa , mutta yksikään ei ole sinun arvoinen. Mikset kääntänyt tätä näytelmää tuolloin – olisin lähettänyt sen Ranskaan räjähtääkseni kaikkien edustajainhuoneen huutajien nenät.

Kuinka kadehdinkin upeaa Krimin ilmastoasi: kirjeesi on herättänyt minussa monia kaikenlaisia ​​muistoja. Siellä on minun " Oneginin " kehto, ja sinä tietysti tunnistit osan kasvoista.

Lupaat käännöksen säkeessäni " Bahchisarayn suihkulähteestä ". Olen varma, että onnistut, kuten kaikki, mikä tulee kynästäsi, vaikka se kirjallisuus, jota harrastat, on vaikein ja kiittämättömin kaikesta, mitä tiedän. Mielestäni ei ole mitään vaikeampaa kuin kääntää venäläistä runoutta ranskaksi, koska kielemme ytimekkyyden vuoksi kukaan ei voi koskaan olla niin lyhyt. Joten kunnia ja kunnia sille, joka hoitaa tämän samoin kuin sinulle.

Hyvästi, en ole vielä epätoivoinen nähdessäni sinua pian pääkaupungissamme, sillä tiedän kuinka rento olet.

Hän käänsi myös I. I. Kozlovin ja N. M. Yazykovin runoja ranskaksi

Viime vuodet

Vuonna 1855, Krimin sodan aikana, Golitsyn kokosi vapaaehtoisia Bogorodskojeen kylän talonpoikaista nimeltä Novooskolskaya 45. ryhmä, johti sitä ja osallistui Sevastopolin puolustamiseen (hänen poikansa ja pojanpoikansa taistelivat myös hänen kanssaan).

Vuonna 1858 hän julkaisi Berliinissä, Pariisissa ja Lontoossa teoksen "Venäjän kirkon mahdollisesta liitosta läntisen kirkon kanssa muuttamatta ortodoksisen jumalanpalveluksen rituaaleja", joka yhdisti filosofian ja varhaisen ekumenian ajatukset [4] . hän joutui kotiarestiin joksikin aikaa . N. B. Golitsyn piti itäistä (kreikkalaista) kirkkoa skismana, mutta venäläinen ortodoksisuus ei hänen näkökulmastaan ​​koskaan eronnut muodollisesti Roomasta ja säilytti uskon puhtauden. Hänet haudattiin Svjatogorskin hautaan Svjatogorskin pyhän Dormition luostarin Pyhän Antoniuksen ja Theodosiuksen kirkolle. Nyt - pyhä nukkumaanmeno Svjatogorsk Lavra [5] .

Jälkeläiset

Oli naimisissa kahdesti:

Ensimmäinen vaimo (23. toukokuuta 1821 alkaen) [6] - Prinsessa Elena Aleksandrovna Saltykova (28.1.1802 - 25.5.1828), prinssi Aleksandr Nikolajevitš Saltykovin ja kreivitär Natalia Jurievna Golovkinan (1787-1860) tytär. He menivät naimisiin Pietarissa Kazanin katedraalissa. Tyttärentyttärensä muistelmien mukaan prinsessa Golitsyna "oli pitkä, kaunis brunette", hän kuoli kurkun kulutukseen [7] .

Toinen vaimo (16. elokuuta 1829 lähtien) - Vera Fedorovna von Peshman (8.12.1809 - 18.2.1872), ennen ortodoksisuuden hyväksymistä vuonna 1828, Wilgilmina Fridrikhovna Peshman. Hän oli tulevan aviomiehensä äidin prinsessa A. A. Golitsynan oppilas. Heidän avioliittonsa tapahtui vastoin prinsessan ja kaikkien Golitsynin sukulaisten tahtoa.

Esivanhemmat

Fiktiossa

Yu. M. Nagibin kuvaili tarinassa Golitsynin pojasta "Prinssi Jurka Golitsyn" Nikolai Borisovichia seuraavasti: "... Hän eli jotenkin aikansa puolella, eikä uskaltanut vakavasti puuttua hänen kiertoonsa. Kaikessa hän pysähtyi kynnyksellä: musiikissa, runoudessa, ideologisessa taistelussa.

Sävellykset

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 3 Venäläiset kirjailijat 1800-1917: Biografinen sanakirja (venäjä) / toim. P. A. Nikolaev - M .: Great Russian Encyclopedia , 1989. - T. 1. - 672 s.
  2. ↑ Bibliothèque nationale de France Record #107396286 // BnF catalog général  (ranska) - Paris : BnF .
  3. ↑ Golitsyn N. B. Upseerin muistiinpanot tai muistot vuosien 1812, 1813 ja 1814 kampanjoista. M., 1837. . Haettu 24. kesäkuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 5. helmikuuta 2011.
  4. ↑ Jakov Krotov. . krotov.info . Haettu 19. kesäkuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 16. marraskuuta 2011.
  5. ↑ Vladimir Dedov . Svjatogorskin kartano ja sen omistajat 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun . - Donetsk: Journal "Donbass", LLC "RA" Your Image "", 2010. - C. 37. - 56 s. — ISBN 966-108-15-8.
  6. ↑ TsGIA SPb. F.19. — Op.111. - D.199. - P. 25. Kazanin katedraalin MK.
  7. ↑ Khvoshchinskaya E. Yu . Muistoja. - Pietari: tyyppi. t-va <Yhteiskunta. etuus>, 1898. - 153 s.
  8. ↑ TsGIA SPb. f.19. op.111. d.215. Kanssa. 55.

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat