Gonfalon tai Gonfanon ( italiaksi Gonfalone , ranskaksi gonfalon , vanha ranskaksi gonfanon . Vanhasta ranskasta gundfano , jossa gund on sota ja fano on lippu) on suorakaiteen muotoinen heraldinen
Gonfalonia käytettiin sotilaallisiin, seremoniallisiin ja uskonnollisiin tarkoituksiin. Sotilaalliset ja seremonialliset gonfalonit koristeltiin vaakunalla tai monimutkaisilla koristeilla, uskonnolliset pyhimysten kuvilla.
Sitä käyttivät ensin Italian kunnat, myöhemmin killat ja työpajat. Gonfalonia levitettiin pääasiassa Italiassa, mutta myös saksalaiset ritarit käyttivät sitä taistelulippuna ja hansakaupungeissa.
Italialaiset käyttivät gonfalonia seremoniaalisissa ja uskonnollisissa kulkueissa. Jokaisella kunnassa oli oma gonfalon, jossa oli vaakuna. Italialaisten esityksessä gonfalon näytti enemmän roomalaiselta vexillumilta , koska se oli kiinnitetty poikkipalkkiin.
Uskonnollisiin tarkoituksiin Gonfalonit maalattiin tempora- tai öljymaaleilla, joissa piirrettiin kuvia kaupunkien, kylien tai yhteisöjen suojeluspyhimyksistä yhdelle ja joskus molemmille puolille. Koska Gonfalon liittyy aina tiettyyn ihmisryhmään, ikonografia voi olla hyvin epätavallinen ja monipuolinen.
Gonfalonian veljeskunta (Compagnia del G.), joka perustettiin Roomassa vuonna 1264, piti suurella viikolla dramaattisia esityksiä, joissa kuvattiin Kristuksen kärsimystä. Paavi Paavali III kielsi esitykset vuonna 1549.
Saksalaiset ritarit käyttivät Gonfanonia henkilökohtaisena taistelulippuna, jolla oli omistajansa sopiva vaakuna tai symboli. Myös hansakaupungit käyttivät näitä bannereita, jotka kiinnittivät ne laivoihinsa.
Gonfanon kiinnitettiin useilla silmukoilla tai renkailla poikkitankoon, kuten italialaiset gonfalonit, mutta teline saattoi olla myös suoraan tankoon kuin lippu.
Myöhemmin Saksassa gonfanonit syrjäytettiin sotilaallisilla standardeilla , jotka kiinnitettiin suoraan pylvääseen ja joilla oli ei-neliömäinen muoto, jonka päässä oli haarautuminen.