Grivas, Theodoros

Theodoros Grivas ( kreikaksi Θεόδωρος Γρίβας ; 1797 , Preveza , - 24. lokakuuta 1862 , Messolongion ) - Kreikan sotilasjohtaja, Kreikan vapautussodan osallistuja 1821-18 , siviilikampanjan osallistuja vuonna 1821-18 a29. tärkeimmistä historiallisista henkilöistä monarkian vallasta vuonna 1862 Otto , Kreikan historian ensimmäinen marsalkka.

Elämäkerta

Syntyi Prevezan kaupungissa Epiruksen osavaltiossa , mutta polveutui Acarnaniasta kotoisin olevasta sotilasklaanista .

Kreikan vallankumoukseen vuonna 1821 hän osallistui oman osastonsa johdossa. Toukokuun 28. päivänä 1821 Grivas hyökkäsi yhdessä muiden Keski-Kreikan komentajien kanssa Agrinionin kaupunkiin , jota puolusti 1500 paikallista turkkilaista ja albaania. Kun albaanit tekivät erillisen rauhan kapinallisten kanssa, turkkilaiset antautuivat [3] [4] .

Hän oli lähellä Mavrokordatosa ja vartionsa komentajana pysyi kaukana taistelukentältä Petassa [5] .

10. elokuuta 1822 hän voitti yhdessä muiden sotilasjohtajien kanssa turkkilaiset taistelussa lähellä Aitoksen kylää Xiromerossa Länsi-Kreikassa [6] .

Saman vuoden joulukuun lopussa hän voitti Petros Mavromichalisin johdolla turkkilaiset Katokhassa, Vonitsassa [7] .

Maaliskuun 1824 sisällissodassa hän oli Kolokotronisin puolella . Poikansa Kolokotronisin, Panosin, joka kuoli sisällissodassa marraskuussa 1824, kuoleman jälkeen hän meni naimisiin vainajan lesken, amiraali Bubulinan tyttären kanssa . Tämä avioliitto oli alku Grivasin ja Kolokotronisin väliselle vihamielisyydelle, koska Grivas väitti, ettei hänen vaimonsa myötäjäisiä palautettu hänelle [8] .

Suunnittelemassa Kreikan valtion uudelleen luomista vain Peloponnesoksen alueelle , rumeliotit (Keski-Kreikasta tulleet siirtolaiset) muodostivat "veljeskunnan". 11. heinäkuuta 1826 "veljeskunta" valtasi Nafplionin kaupungin Palamidin linnoituksen , joka oli silloin kapinallisen Kreikan pääkaupunki. Grivasista tuli sen komentaja [9] . Linnoituksen komentajana Grivasista tuli syyllinen keskinäiseen verenvuodatukseen Souliotien kanssa 1. joulukuuta 1826 [10] ja Kolokotronisin kanssa 28. toukokuuta 1827 [11] .

Hän ei halunnut jättää linnoituksen komentoa ja kilpailla Karaiskakisin kanssa , joten hän kieltäytyi seuraamasta jälkimmäistä Keski-Kreikan vapauttamiskampanjassaan [12] . 29. heinäkuuta 1827 Grivasista tuli syyllinen hänen hallitseman Palamidin linnoituksen ja Souliotien hallitseman Akronafplian linnoituksen väliseen verenvuodatukseen ja yhteenottoon .

Näiden tapahtumien aikana kapinallisia ja siviilejä tapettiin. Kuolleiden joukossa oli amerikkalainen philhellen William Washington, George Washingtonin sukulainen , joka kuoli Palamidista ammutussa kanuunankuulassa. 2. kesäkuuta Grivas jatkoi pommittelua, jonka seurauksena parlamenttina käytettyyn moskeijaan osunut kanuunankuula tappoi kansanedustajan [13] .

Kapodistriasin saapuessa sotilassihteeri Vlahopoulos ilmoitti hänelle, että "meillä ei ole armeijaa, ei ammuksia. Nafplio ja laivaston tukikohta Grivasin käsissä" [14] .

Kuitenkin 18. helmikuuta 1828 Grivas luovutti Kapodistriasille Palamidin linnoituksen symboliset avaimet [15] .

Vaikka Grivas oli kiihkeä Kapodistriasin vastustaja, hän seurasi hänen ohjeitaan ja meni armeijan leiriin Keski-Kreikkaan [16] .

Kreikan kuningaskunta

Vielä merkittävämpi oli Grivasin rooli Kreikan valtion palauttamisen jälkeen.

Grivas veljiensä kanssa kuului niin kutsuttuun "ranskalaiseen puolueeseen" [17] .

Vuonna 1834 Grivas tukahdutti Kolokotronisin kannattajien kapinan Ottoa vastaan ​​Peloponnesoksella [18] .

Vuonna 1836 Grivas murskasi kansannousun kuningas Ottoa vastaan ​​Keski-Kreikassa [19] .

Kesäkuussa 1844, vaalikampanjan aikana, ranskalaisen Kolletisin puolueen johtajan Grivasin ja 2 000 hänen kannattajansa rohkaisemana kaivoivat sisään Avarikossa Keski-Kreikassa. Kitsos Dzavelasin johtamien hallituksen joukkojen ympäröimänä ja ranskalaisen konsulin välityksellä Grivas vietiin Pireukseen ranskalaisella aluksella. Täällä ranskalainen kapteeni kieltäytyi luovuttamasta häntä viranomaisille ja vei hänet Aleksandriaan , missä kreikkalaiset ottivat hänet innostuneesti vastaan ​​[20] .

Kolletisin hallituskaudella Grivas nimitettiin armeijan ylitarkastajaksi. Kolletisin astuttua veli Grivaksen puolelle yksityisessä asiassa, tämä käynnisti uuden kapinan 11. kesäkuuta 1847, tällä kertaa Venäjän rohkaisemana. Hallitusjoukot ottivat nopeasti hallintaansa, ja Grivas pakeni ottomaanien alueelle [21] .

Krimin sodan aikana

Krimin sodan alkaessa Grivas osallistui poikansa Dimitrioksen kanssa kansannousuun silloisessa ottomaanien Epiruksessa [22] .

Pientä kapinallisjoukkoa johtaen isä ja poika saavuttivat Ioanninan kaupungin laitamille . 1000 turkkilaista jalkaväkeä ja 250 ratsuväkeä, jotka tulivat Ioanninasta, hyökkäsivät Grivasia vastaan ​​300 kapinallisensa kanssa. Grivas taisteli takaisin ja käänsi turkkilaiset takaisin Ioanninaan. Mutta suuremman turvallisuuden vuoksi hän vetäytyi ja miehitti Metsovon kaupungin Pindan vuoristossa .

23. maaliskuuta 1854 Grivas otti taistelun Metsovossa 2500 ottomaanisotilasta vastaan. Kolmen päivän taistelun jälkeen kapinalliset tekivät läpimurron ja palasivat Tessalian kautta Kreikan valtakunnan alueelle [23] .

1862

Hänen elämäkertansa huipentuma oli lokakuu 1862 .

Lokakuun 4. päivänä 65-vuotias Grivas, koordinoituaan toimintansa poliitikon Deligeorgisin kanssa, kapinoi kuningas Ottoa vastaan , joka oli matkalla Peloponnesokselle, miehittäen Vonitsan kaupungin. 7500 sotilaan ja aseistetun talonpojan johdolla hän suuntasi Agrinionin kaupunkiin [24] .

Grivas puhui väestölle puheella "Mihin me tarvitsemme kuninkaat, mitä hyvää olemme nähneet Ottosta" [25] .

Samaan aikaan koko Kreikka kapinoi ja Otto syrjäytettiin. Grivas miehitti Messolongionin kaupungin ja hajotti sen varuskunnan. Huhut levisivät, että hän aikoi mennä Ateenaan joukkonsa johdossa anastaakseen vallan.

Itse asiassa, kun Ateenan uuden hallituksen valtuuskunta tapasi hänet 23. lokakuuta 1862, Grivas oli lähellä kuolemaa. Tästä huolimatta valtuuskunta ilmoitti hänelle, että uusi hallitus oli myöntänyt hänelle marsalkkaarvon.

Grivas kuoli seuraavana päivänä, 24. lokakuuta.

Kreikkalainen historioitsija Yiannis Kordatos väitti, että Grivas myrkytettiin brittiagenttien toimesta, ja mainitsi tämän tiedon lähteenä kenraali Papuloksen hänelle vuonna 1933 antaman käsikirjoituksen.

Kordatosin mukaan Grivas aiheutti huolta briteissä, jotka saivat tiedon, että hän aikoi lopettaa monarkian Kreikassa julistamalla itsensä Helleenien tasavallan presidentiksi [26] .

Hänen poikansa Dimitrioksesta tuli kenraali ja ministeri.

Kansanlauluissa

Grivaksen konflikti kuningas Otton kanssa heijastui kansanlauluun [27] .

Ironista on, että 1900-luvulla kreikkalaiset monarkistit tekivät tästä kappaleesta omanlaisensa sanoja säätämällä.

Muistiinpanot

1. ↑ Theodōros Grivas // Aiheterminologian fasetoitu soveltaminen
2. ↑ http://pandektis.ekt.gr/pandektis/handle/10442/61312
3. ↑ Δημήτρη Φωτιάδη, Ιστορία του 21, ΜΕΛΙΣΣΑ, 1971, τομ. Δ, σελ. 327
4. ↑ Στέφανος Π. Παπαγεωργίου, Απο το Γένος στο Έθνος 1821-1862, ISBN 960-02-1769-6ε , . 147.
5. ↑ Δημήτρη Φωτιάδη, Ιστορία του 21, ΜΕΛΙΣΣΑ, 1971, τομ. Β, σελ. 212.
6. ↑ Δημήτρη Φωτιάδη, Ιστορία του 21, ΜΕΛΙΣΣΑ, 1971, τομ. Δ, σελ. 346.
7. ↑ Δημήτρη Φωτιάδη, Ιστορία του 21, ΜΕΛΙΣΣΑ, 1971, τομ. Δ, σελ. 349.
8. ↑ Δημήτρη Φωτιάδη, Ιστορία του 21, ΜΕΛΙΣΣΑ, 1971, τομ. Δ, σελ. 124.
9. ↑ Δημήτρη Φωτιάδη, Ιστορία του 21, ΜΕΛΙΣΣΑ, 1971, τομ. Δ, σελ. 387.
10. ↑ Δημήτρη Φωτιάδη, Ιστορία του 21, ΜΕΛΙΣΣΑ, 1971, τομ. Δ, σελ. 395.
11. ↑ Δημήτρη Φωτιάδη, Ιστορία του 21, ΜΕΛΙΣΣΑ, 1971, τομ. Δ, σελ. 400.
12. ↑ Δημήτρη Φωτιάδη, Ιστορία του 21, ΜΕΛΙΣΣΑ, 1971, τομ. Γ, σελ. 269.
13. ↑ Δημήτρη Φωτιάδη, Ιστορία του 21, ΜΕΛΙΣΣΑ, 1971, τομ. Δ, σελ. 401.
14. ↑ Τ.Εαυγγελίδης, Ιστορία του Κυβερνήτου της Ελλάδνος. Καποδίστρια, Εν Αθήναι 1894, σελ. 134.
15. ↑ Δημήτρη Φωτιάδη, Ιστορία του 21, ΜΕΛΙΣΣΑ, 1971, τομ. Δ, σελ. kahdeksantoista.
16. ↑ Δημήτρη Φωτιάδη, Ιστορία του 21, ΜΕΛΙΣΣΑ, 1971, τομ. Δ, σελ. 141.
17. ↑ Στέφανος Π. Παπαγεωργίου, Απο το Γένος στο Έθνος 1821-1862, ISBN 960-02-1769-6ε , . 363.
18. ↑ Στέφανος Π. Παπαγεωργίου, Απο το Γένος στο Έθνος 1821-1862, ISBN 960-02-1769-6ε , . 372.
19. ↑ Στέφανος Π. Παπαγεωργίου,Απο το Γένος στο Έθνος 1821-1862, ISBN 960-02-17σ9-6 ,. 378.
20. ↑ [Στέφανος Π. Παπαγεωργίου, Απο το Γένος στο Έθνος 1821-1862, ISBN 960-02-1769-6ε , . 427.
21. ↑ Στέφανος Π. Παπαγεωργίου, Απο το Γένος στο Έθνος 1821-1862, ISBN 960-02-1769-6ε , . 439.
22. ↑ Douglas Dakin, Kreikan yhdistyminen 1770-1923, ISBN 960-250-150-2 , s. 134.
23. ↑ Δημήτρης φωτιάδης, ή έξωση του όθωνα, πολιτικές καί λογοτεχνικές εκδόσεις 1σλλει Mutta 229.
24. ↑ Στέφανος Π. Παπαγεωργίου, Απο το Γένος στο Έθνος 1821-1862, ISBN 960-02-1769-6ε , . 506.
25. ↑ Δημήτρης φωτιάδης, ή έξωση του όθωνα, πολιτικές καί λογοτεχνικές εκδόσεις 1σλλει Mutta 437.
26. ↑ Κορδάτος Γιάννης, Ιστορία της Νεώτερης Ελλο19να, Αλάδας Δ, σελ. 99.
27. ↑ Γρίβα μ' σε θέλει ο βασιλιάς Arkistoitu 2. joulukuuta 2011 Wayback Machinessa . gardiki.net

Kirjallisuus

• Γεωργίου ρούσσου, νεώτερη ιστορία του ελληνικού έθνους, 1826-1974, ελληνική μορφωτική εστία, αθήναι, τόμο, τόμο, τόμο, τόμο, τόμο, τόμο, τόμο, τόμο, τόμο, τόμο, τόμο, τόμο , τόμο.

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Brockhaus ja Efron
Bibliografisissa luetteloissa GND : 116833378 ISNI : 0000 0000 1371 1902 LCCN : n2007024289 NLG : 266534 VIAF : 32758516 WorldCat VIAF : 32758516