| Karl Groos | |
|---|---|
| Saksan kieli Karl Groos | |
| Syntymäaika | 10. joulukuuta 1861 [1] |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 27. maaliskuuta 1946 [1] (84-vuotias) |
| Kuoleman paikka | |
| Maa | |
| Tieteellinen ala | pedagogiikka |
| Työpaikka | |
| Akateeminen tutkinto | Ph.D |
| Opiskelijat | Tudor Vianu [d] |
Groos Karl ( 10. joulukuuta 1861 [1] , Heidelberg , Badenin suurherttuakunta - 27. maaliskuuta 1946 [1] , Tübingen [1] ) - saksalainen psykologi, geneettisen psykologian asiantuntija, filosofian tohtori, professori (vuodesta 1911). Hän opetti Baselin, Giessenin ja Tübingenin yliopistoissa (1911-1929).
Hän loi pelin teorian vastustaen sen G.S. Hallin biogeneettistä käsitettä, joka piti peliä perinnöllisesti määrättynä toistona muinaisista käyttäytymisstereotyypeistä. Groos uskoi, että pelin syntyminen johtuu luontaisten ympäristöön sopeutumismekanismien riittämättömyydestä. Peliä ei motivoi menneisyys, vaan tulevaisuus ja se valmistelee kehoa elämän koettelemuksiin. Pelin päämekanismi on harjoitukset. Z. Freudin ajatusten vaikutuksesta hän täydensi teoriaansa pelin katarsisina (henkisenä puhdistuksena) opilla. G.:n teoriaa on kritisoitu pelin sosiaalisen funktion puutteen vuoksi, lisäksi se "luonnollisen itsekehityksen" muotona ei liittynyt pedagogiseen vaikuttamiseen. Nykyaikaisessa kehityspsykologiassa peliteoriaa pidetään historiallisena vaiheena pelitoimintaa koskevien tieteellisten ideoiden kehittymisessä, mutta samalla tunnustetaan G.:n ajatukset pelin kehittyvyydestä.
Ajattelun ongelmia tutkiessaan G. nosti ensimmäistä kertaa esiin ns. potentiaaliset käsitteet konseptien muodostumisen vaiheena. Tämä ajatus oli yksi J. Piagetin ja L. S. Vygotskyn kehittämien ajatteluteorioiden lähteistä.
Kirjojen kirjoittaja: "Die Spiele der Menschen", (Jena, 1899); "Der Lebenswert des Spiels", (Jena, 1910), "Wesen und Sinn des Spiels" / Z. f. Psychol, (1934) ja muut [2]