Neuvostoliitto astui sotatilaan Suomen kanssa 30.11.1939 klo 8.00 Moskovan aikaa . Tämä johtui sopimusten epäonnistumisesta valtionrajan siirtämisestä kauemmaksi Leningradista ja tapauksesta Mainilon kylän lähellä 26. marraskuuta samana vuonna.
Suomen hallitus ilmoitti 20. heinäkuuta 1939, että se luopuu kaikesta yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa, mikäli Saksa hyökkää Suomea vastaan ja pitää kaiken Neuvostoliiton avun hyökkäyksenä [1] .
24. elokuuta 1939 Saksa ja Neuvostoliitto allekirjoittivat hyökkäämättömyyssopimuksen Saksan ja Neuvostoliiton välillä , joka tunnetaan nimellä Molotov-Ribbentrop-sopimus. Sopimuksen salaisen pöytäkirjan mukaan Suomi kuului Neuvostoliiton vaikutuspiiriin.
Neuvostoliiton rajavartijat totesivat 19.9.1939 rajavartiolaitoksen vahvistamisen Karjalan rajaosastoa vastaan (suomen rajavartiolaitoksen valvonnan tehostaminen Neuvostoliiton alueella, Suomen raja-asemien toimittaminen aseilla ja ampumatarvikkeilla), saapumisen. Pitkyarannan ja Salmen alueella Suomen armeijan kenttäjoukkojen rykmentti ja yksi skootterikomppania [2] .
Neuvostoliiton hallitus aloitti 5.10.1939 neuvottelut Suomen kanssa valtiorajan muuttamisesta. Vastineeksi Karjalan kannaksen alueen siirrosta Neuvostoliitto tarjosi kaksi kertaa niin paljon aluetta Itä-Karjalassa, joka ei itse asiassa ollut asutusta. Suomalaiset kuitenkin kieltäytyivät tekemästä sopimusta ja marraskuussa 1939 neuvottelut keskeytettiin [3] . Samaan aikaan, syksyllä 1940, perustettiin "kansallissosialistinen työväenjärjestö". Neuvottelujen aikana Saksan Suomen-lähettiläs Blucher vaati Saksan hallituksen puolesta Suomen ulkoministeri Erkkoa estämään sopimuksen tekemisen Neuvostoliiton kanssa [4]
26. marraskuuta 1939 Mainilan kylän lähellä tapahtui tykistöpommitus . Suomalaisen version mukaan pommitukset toteuttivat Neuvostoliiton joukot omissa yksiköissään luodakseen kuvan provokaatiosta. Neuvostoliiton mukaan pommitukset suorittivat suomalaiset Neuvostoliiton alueella. Neuvostoliitto irtisanoi 28. marraskuuta hyökkäämättömyyssopimuksen Suomen kanssa ja katkaisi seuraavana päivänä diplomaattisuhteet Suomen kanssa.
Neuvostoliiton kansanvaltuutetun PUHEENJOHTAJAN TOV:N PUHE RADIOSSA. VM MOLOTOVA 29. MARRASKUUTA 1939
Neuvostoliiton kansalaiset ja naiset!
Suomen nykyisen hallituksen vihamielinen politiikka maatamme kohtaan pakottaa meidät ryhtymään välittömiin toimiin ulkoisen valtion turvallisuuden varmistamiseksi.
Tiedätte, että neuvostohallitus on viimeisen kahden kuukauden aikana neuvotellut kärsivällisesti Suomen hallituksen kanssa ehdotuksista, joita se nykyisessä hälyttävässä kansainvälisessä tilanteessa piti vähäisinä maan ja erityisesti Leningradin turvallisuuden kannalta. Näissä neuvotteluissa Suomen hallitus otti maatamme kohtaan sovittamattoman vihamielisen kannan. Sen sijaan, että olisivat löytäneet maaperää sopimukselle ystävällisellä tavalla, Suomen nykyiset hallitsijat ovat valinneet toisen tien miellyttääkseen ulkomaisia imperialisteja ja vihamielisyyden lietsojia Neuvostoliittoa kohtaan. Kaikista antamistamme myönnytyksistä huolimatta neuvottelut päättyivät turhaan.
Nyt tiedämme, mihin se johti.
Viime päivinä Suomen armeijan törkeät provokaatiot ovat alkaneet Neuvostoliiton ja Suomen rajalla aina sotilasyksikköjemme pommituksiin Leningradin lähellä, mikä johti suuriin tappioihin puna-armeijan yksiköissä. Hallituksemme pyrkimykset estää näiden provokaatioiden toistuminen Suomen hallitukselle osoitetuilla käytännön ehdotuksilla eivät vain saaneet kannatusta, vaan törmäsivät jälleen Suomen hallitsevien piirien vihamieliseen politiikkaan. Kuten tiedätte neuvostohallituksen eilisestä muistiosta, he vastasivat ehdotuksiimme vihamielisesti kieltäytymällä ja röyhkeästi tosiasioiden kieltämisellä, pilkkaavalla asenteella uhrejamme kohtaan ja peittelemättömällä halulla jatkaa Leningradin pitämistä joukkojensa välittömän uhan alaisena. .
Kaikki tämä osoitti lopulta, että Suomen nykyinen hallitus, joka on juuttunut neuvostovastaisiin siteisiinsa imperialisteihin, ei halua ylläpitää normaaleja suhteita Neuvostoliittoon. Se ottaa edelleen vihamielisen kannan maatamme kohtaan eikä halua ottaa huomioon maidemme välillä solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen vaatimuksia, koska se haluaa pitää loistavan Leningradimme sotilaallisen uhan alaisena. Tällaiselta hallitukselta ja sen holtittomalta armeijalta voidaan nyt odottaa vain uusia röyhkeitä provokaatioita.
Tästä syystä Neuvostohallitus joutui eilen julistamaan, että se pitää tästä lähtien vapaana Neuvostoliiton ja Suomen välisen hyökkäämättömyyssopimuksen mukaisista ja Suomen hallituksen vastuuttomasti rikkomista velvoitteista.
Ottaen huomioon uudet tosiasiat Suomen sotilasyksiköiden hyökkäyksistä Neuvostoliiton joukkoja vastaan Neuvostoliiton ja Suomen rajan lähellä hallitus on nyt pakotettu tekemään uusia päätöksiä.
Hallitus ei voi enää sietää syntynyttä tilannetta, josta vastuu on kokonaan Suomen hallituksella.
Hallitus tuli siihen tulokseen, ettei se pysty enää ylläpitämään normaaleja suhteita Suomen hallitukseen ja tunnusti siksi tarpeen kutsua välittömästi poliittiset ja taloudelliset edustajansa pois Suomesta.
Hallitus antoi samalla käskyn Puna-armeijan ja laivaston ylijohdolle - olla valmiina kaikenlaisiin yllätyksiin ja lopettamaan välittömästi mahdolliset uudet Suomen armeijan hyökkäykset.
Meitä kohtaan vihamielinen ulkomainen lehdistö väittää, että toteuttamillamme toimenpiteillä pyritään valloittamaan tai liittämään Suomen alue Neuvostoliittoon. Tämä on ilkeää panettelua. Neuvostohallituksella ei ollut eikä ole sellaisia aikeita. Lisäksi. Suomen itsensä Neuvostoliittoa kohtaan harjoittavan ystävällisen politiikan vallitessa Suomen kanssa aina ystävällisiin suhteisiin pyrkinyt neuvostohallitus olisi valmis kohtaamaan hänet puolivälissä Neuvostoliiton alueellisten myönnytysten suhteen. Neuvostohallitus olisi tällä ehdolla valmis keskustelemaan myönteisesti jopa sellaisesta kysymyksestä kuin kysymys nykyisen Neuvosto-Karjalan pääalueita asuvien karjalaisten yhdistämisestä suomalaisten sukulaistensa kanssa yhdeksi ja itsenäiseksi. Suomen valtio. Tätä varten on kuitenkin välttämätöntä, että Suomen hallitus ottaa Neuvostoliittoa kohtaan mieluummin ystävällisen kuin vihamielisen kannan, mikä vastaisi molempien valtioiden elintärkeitä etuja.
Toiset väittävät, että tekemämme toimenpiteet kohdistuvat Suomen itsenäisyyttä vastaan tai puuttumaan sen sisäisiin ja ulkoisiin asioihin. Tämä on sama ilkeä panettelu. Pidämme Suomea, mikä tahansa hallinto siellä vallitsee, itsenäisenä ja suvereenina valtiona kaikessa ulko- ja sisäpolitiikassa. Seisomme lujasti sen puolesta, että suomalaiset päättävät puolestasi sisäiset ja ulkoiset asiat parhaaksi katsomallaan tavalla. Neuvostoliiton kansat tekivät omana aikanaan tarpeellisen itsenäisen Suomen luomiseksi. Maamme kansat ovat valmiita jatkossakin auttamaan Suomen kansaa sen vapaan ja itsenäisen kehityksen turvaamisessa.
Neuvostoliitolla ei myöskään ole aikomusta loukata muiden valtioiden etuja Suomessa millään tavalla. Kysymykset Suomen ja muiden valtioiden keskinäisistä suhteista ovat yksinomaan Suomen oma asia, eikä Neuvostoliitto katso olevansa oikeutettu puuttumaan asiaan.
Toimenpiteidemme ainoa tarkoitus on varmistaa Neuvostoliiton ja erityisesti sen kolmen ja puolen miljoonan asukkaan Leningradin turvallisuus. Tämän päivän sodan repimässä kansainvälisessä tilanteessa emme voi asettaa tämän valtion elintärkeän ja kiireellisen tehtävän ratkaisemista riippuvaiseksi Suomen nykyisten hallitsijoiden pahasta tahdosta. Tämä tehtävä tulee ratkaista Neuvostoliiton itsensä ponnisteluilla ystävällisessä yhteistyössä Suomen kansan kanssa.
Meillä ei ole epäilystäkään siitä, että myönteinen ratkaisu Leningradin turvallisuuden varmistamisen ongelmaan toimii perustana Neuvostoliiton ja Suomen tuhoutumattomalle ystävyydelle [5] .
Aamulla 30. marraskuuta Neuvostoliiton joukot ylittivät sodan julistamatta Suomen rajan Karjalan kannaksella ja useilla muilla alueilla ja pommittivat Helsinkiä, " talvisota " alkoi.