Kylä (runo)

Kylä
Genre runo
Tekijä Aleksanteri Sergeevich Pushkin
Alkuperäinen kieli Venäjän kieli
Wikilähde logo Teoksen teksti Wikilähteessä

"Kylä" - A. S. Pushkinin runo , kirjoitettu heinäkuussa 1819 Mikhailovskoye -tilalla . Se julkaistiin ensimmäisen kerran sensuurin korjauksin vuonna 1825 runokokoelmassa ja sen otsikko oli "Solitude". [1] (Ilmeisesti sensuuri johtui joulukuun kapinasta ). Alkuperäinen runo painettiin ensimmäisen kerran kokonaisuudessaan vuonna 1829.

Runossa nostetaan esiin kaksi teemaa: yksi kuuluu teoksen alkuun - yksinäisyyden ja inspiraation teema, toinen lopussa - talonpoikakysymys Venäjän valtakunnassa . Katsotaanpa molempia aiheita.

Ajatus yksinäisyyden ja rauhan tarpeesta inspiraation ja luovuuden edellytyksenä esiintyi ensimmäisen kerran tässä runossa "Kylä". Se kuvaa sekä runoilijan inspiraation ja onnellisuuden tilaa että Mikhailovskoje -tilan kauniita maaseutumaisemia . B. V. Tomashevsky kirjoitti tästä teoksesta:

"... idyllisellä sävyllään tämä ensimmäinen osa muistutti sentimentaalista elegioita, joiden tavanomaiset teemat ovat vaatimaton yksinäisyys, kaukana kaupungin "huvituksista" ja "ilkeistä harhaluuloista" [2] .

Ensimmäisessä osassa voidaan nostaa esiin lainauksia, jotka auttavat ymmärtämään runoilijan ajatuksia: elämä virtaa täällä "onnen ja unohduksen helmassa" [3] , hän julistaa rakkautensa tätä paikkaa kohtaan: "Olen sinun: rakastan tämä pimeä puutarha / sen viileydellä ja kukilla” [ 3] , kirjailija tunnistaa paikan henkisen osan: täällä runoilija kuulee ikivanhojen oraakkelien äänen. V. Grekhnev puhuu erittäin tarkasti ensimmäisestä osasta: "... tämä on muistutus siitä, kuinka ihmiskunta voisi elää, jos se noudattaisi luonnonlakeja, tämä on kuva kaikkien henkisten voimien ihanteellisesta tasapainosta, jonka luonto opettaa" [ 4] .

A. Bolshakova määritteli Pushkinin kylän "kansalliseksi kirjalliseksi arkkityypiksi", joka edustaa Karamzinin ja Radishchevin teoksissa havaittuja napapuolia [5] .

Toisen osan erottaa teoksen jatkotunnelmaa kuvaava viiva: "Mutta kauhea ajatus pimentää täällä sielun..." [3] Runoilija kuvaa tässä orjuuden äärimmäisyyksiä: "rakkauden tuhoa" "villi aatelisto", joka "ilman tunnetta, ilman lakia, / asetti itsellesi väkivaltaisen viiniköynnöksen / Ja työtä, ja omaisuutta ja maanviljelijän aikaa. [3] A. N. Dolgikhin mukaan Aleksanteri Sergeevich rivillä: "Täällä nuoret neitsyet kukkivat tuntemattoman konnan mielijohteesta" itse myöntää omat syntinsä. [6]

Linkit

A. S. Pushkinin runo "Kylä"

Muistiinpanot

  1. ↑ Gustova Ljudmila Ivanovna "rauhallisuuden, työn ja inspiraation paratiisi..." (A. S. Pushkinin kartanon sanoituksista) // Kaukasuksen tieteellinen ajatus. 2006. Nro 3. - P.109-111
  2. ↑ Tomashevsky B. V. Pushkin. Kirja. 1 milj.; L., 1956. - S. 187.
  3. ↑ 1 2 3 4 A. S. Pushkin. Kokoelma teoksia 10 osaan. Moskova: GIHL, 1959-1962. Osa 1. Runoja 1814-1822.
  4. ↑ Grehnev V. Pushkinin sanoitusten maailma. Nižni Novgorod, 1994. - S. 348.
  5. ↑ Bolshakova A. Kylä arkkityyppinä. Pushkinista Solženitsyniin // Pushkin ja teoreettinen ja kirjallinen ajattelu. M., 1999. - S. 370.
  6. ↑ Dolgikh Arkady Naumovich A. S. Pushkin ja talonpoikakysymys Venäjällä // Käsikirjoitus. 2016. nro 2 (64). — P.66-79