John de Vere | |
---|---|
Englanti John de Vere | |
12. Earl of Oxford | |
15. helmikuuta 1417 - 26. helmikuuta 1462 | |
Edeltäjä | Richard de Vere |
Seuraaja | John de Vere |
Syntymä |
23. huhtikuuta 1408 Hedingham Castle , Essex , Englannin kuningaskunta |
Kuolema |
26. helmikuuta 1462 (53-vuotias)
|
Suku | de Vera |
Isä | Richard de Vere |
Äiti | Alice Sergio |
puoliso | Elizabeth Howard |
Lapset | John , Richard, Aubrey, George, Thomas, Mary, Joan, Elizabeth |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
John de Vere ( syntynyt John de Vere ; 23. huhtikuuta 1408, Hedingham Castle , Essex , Englannin kuningaskunta - 26. helmikuuta 1462, Tower Hill , Lontoo , Englannin kuningaskunta ) oli englantilainen aristokraatti, Oxfordin 12. jaarli vuodesta 1417. Hän taisteli satavuotisessa sodassa Jack Caden kapinaa vastaan vuonna 1450. Hän oli lancasterilaisten puolella Punaisten ja valkoisten ruusujen sodissa . Kun Edward IV Yorkista tuli valtaan , hänet teloitettiin maanpetoksesta.
John de Vere kuului aateliseen englantilaiseen perheeseen, jonka edustajat kantoivat Earl of Oxfordin arvonimeä vuodesta 1141 ja pitivät Lord Grand Chamberlainin hovin virkaa vuodesta 1133. John oli Richard de Veren, Oxfordin 11. jaarlin , ja hänen toisen vaimonsa Alice Sergion [1] vanhin poika . Hän syntyi 23. huhtikuuta 1408 [2] Headinghamin linnassa Essexissä , ja hän peri tittelin ja omaisuutensa isänsä kuoltua 15. helmikuuta 1417 ollessaan vielä alaikäinen. Nuoren jaarlin ja hänen maittensa huoltajuudesta vastasi ensin Exeterin herttua (hänen kuolemaansa asti vuonna 1426), sitten Bedfordin herttua . Vuonna 1425 John meni naimisiin Elizabeth Howardin kanssa, Sir John Howardin (toisen John Howardin serkku - myöhemmin Norfolkin ensimmäinen herttua ) tyttären kanssa. Isoisänsä Sir John Howard of Wiggenhall (noin 1366–1436) kuoleman jälkeen Elizabeth peri maat Norfolkista , Suffolkista , Essexistä ja Cambridgeshirestä . Earl of Oxford väitti, että avioliitto oli Exeterin neuvoista, mutta kuninkaallista vapautusta ei saatu, joten Johnille määrättiin 2 000 punnan sakko. Hänelle tämä oli valtava summa: Earls of Oxford olivat ehkä Englannin köyhimmät jaarlit, ja John itse julisti vuonna 1437, että hänen maansa tuottavat vain 500 puntaa vuodessa [3] [4] [5] .
John vihittiin ritariksi Leicesterissä 26. toukokuuta 1426 yhdessä 34 muun nuoren aristokraatin kanssa, mukaan lukien hänen veljensä Robert ja nelivuotias kuningas Henrik VI . 4. heinäkuuta 1429 hän otti oikeutensa perillisenä. Vuonna 1431 jaarli nimitettiin yksityisneuvoston jäseneksi . 1430- ja 1440-luvuilla hän oli mukana paikallisessa politiikassa East Angliassa , palveli erilaisissa komissioissa Essexissä ja toimi rauhantuomarina Suffolkissa ja Cambridgeshiressä. Helmikuussa 1435 John sai luvan matkustaa Pyhään maahan , mutta ei ole selvää, lähtikö hän matkaan [3] [6] .
Vuonna 1436 Oxford osallistui retkikuntaan mantereelle auttaakseen Calais'ta , jota Burgundin herttua piiritti; 23. heinäkuuta 1437 hän osallistui Navarran kuningatar Joanin hautajaisiin Canterburyssa , ja kesäkuussa 1439 hänet nimitettiin yhdessä kardinaali Henry Beaufortin kanssa rauhan komissaariksi Ranskan kanssa. 16. toukokuuta 1441 Sir John purjehti Portsmouthista Ranskaan Richard of Yorkin kanssa , joka nimitettiin kenraaliluutnantiksi ja Ranskan ja Normandian kuvernööriksi. Kesäkuussa 1450 Oxford kuului aatelisten joukkoon, jotka nimitettiin taistelemaan Jack Cadin kannattajia vastaan Kentissä [3] [6] .
1440-luvun lopulla de Vere laajensi vaikutusvaltaansa Norfolkiin. Hänet nimitettiin siellä säännöllisesti rauhantuomariksi, ja vuonna 1450 hän huolehti hyödyntääkseen William de la Polen, Suffolkin ensimmäisen herttuan , yhden alueen suurimmista maanomistajista, kaatumisen. Earl törmäsi Thomas Scalesin, 7th Baron Scalesin ja Suffolkin herttuataren vastustukseen. Richard of Yorkin ja Beaufortin perheen välisessä taistelussa Sir John ei ottanut puolta pitkään aikaan, vaikka hän olikin regenssineuvoston jäsen Yorkin protektoraatin aikana vuosina 1453-1454. Kun oli kyse sisällissodasta, joka tunnetaan nimellä Punaisen ja valkoisen ruusun sota , hän pysyi puolueettomana; tiedetään, että kreivi oli päivän myöhässä ensimmäisestä St Albansin taistelusta , jossa Yorkin herttua vangitsi kuninkaan. Vuonna 1459 de Vere liittyi kuitenkin Margaret Anjouhun , Henry VI:n vaimoon, joka itse asiassa johti Lancaster-puoluetta . Joulukuussa 1459 ja huhtikuussa 1460 hän johti Essexissä oikeudellisia komiteoita, jotka käsittelivät Yorkistien tapauksia [3] .
Yorkin voiton Northamptonin taistelussa heinäkuussa 1460 jälkeen Oxford sairastui pitkään. Saman vuoden marraskuussa hänet vapautettiin "vammojensa vuoksi" kuninkaan edessä, hänen neuvostossaan tai parlamentissaan [6] . Ehkä se oli taudin simulaatio vaikeissa poliittisissa olosuhteissa: sisällissota juuri tuolloin siirtyi väkivaltaisimpaan vaiheeseensa, ja konfliktin molemmat osapuolet eivät joko saaneet kiinni jaloja vihollisia tai teloittivat heidät heti taistelun jälkeen. Richard of Yorkin poika, joka kuoli taistelussa, Edward valloitti valtaistuimen ja voitti Lancasterit täysin. Helmikuussa 1462 Sir John pidätettiin yhdessä hänen vanhimman poikansa Aubreyn, Sir Thomas Tuddenhamin ja kahden muun ritarin kanssa. Heitä kaikkia syytettiin aseellisesta tuesta Margaret Anjoulle ja heidät tuomittiin kuolemaan maanpetoksesta [7] . Helmikuun 26. päivänä 1462 jaarli teloitettiin Tower Hillillä (Aubrey mestattiin joko hänen kanssaan [8] tai kuusi päivää aikaisemmin [3] ) [9] . Sir Johnin ruumis haudattiin Austenfriarsin kirkkoon Lontoossa [3] .
John de Vere avioitui vuonna 1425 (22. toukokuuta ja 31. elokuuta välisenä aikana) Elizabeth Howardin, Sir John Howardin ja Joan Waltonin tyttären kanssa . Tässä avioliitossa syntyivät:
[show]John Veren esi-isät | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Temaattiset sivustot | |
---|---|
Sanakirjat ja tietosanakirjat | |
Sukututkimus ja nekropolis |