Sijainti | |
Didzhyasalis | |
---|---|
palaa. Didziasalis | |
55°19′10″ s. sh. 26°40′50 tuumaa. e. | |
Maa | Liettua |
lääni | Utenan lääni |
Historia ja maantiede | |
Entiset nimet | Suuri kylä |
Keskikorkeus | 124 m |
Aikavyöhyke | UTC+2:00 , kesä UTC+3:00 |
Väestö | |
Väestö | 1657 ihmistä ( 2001 ) |
didz.lt (lit.) (rus.) (eng.) |
|
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Didzhyasalis ( liet . Didžiasalis ) on kylä [1] Ignalinan alueella Liettuassa lähellä Liettuan ja Valko-Venäjän rajaa . Asukkaita on 1 299. Kylän keskus , siellä on posti, kirkko , ala-aste.
Didzhyasalis perustettiin vuonna 1950 , Liettua kuului Neuvostoliittoon , kolhoosin apuasutuspaikaksi . Kun täältä löytyi laadukasta savea , rakennettiin tunnettu tiilitehdas , joka toimi vuosina 1972-1992 . Kylä alkoi kasvaa kaupungin kokoiseksi (lähes 2,5 tuhatta asukasta vuoden 1985 väestönlaskennan mukaan ). Vuonna 1980 Didzhyasaliin tuotiin rautatie , joka toimi 1.11.2000 asti.
Kaupunki tuli tunnetuksi sosiaalisista ongelmistaan: Liettuan itsenäistyttyä vuonna 1991 kukaan ei tarvinnut tehdasta ja se suljettiin pian, työttömyys nousi ja asukkaat lähtivät pois. Tämän seurauksena asuntojen hinnat putosivat romuksi ja " mustat kiinteistönvälittäjät " alkoivat ostaa niitä ja tuoda kaupunkiin alkoholisteja ja kodittomia , jotka ponnistelujensa ansiosta menettivät asuntonsa kaikkialta Liettuasta.
Tällä hetkellä (2010-luvulla), kaikista vaikeuksista huolimatta, elämä palautuu entiseen lähes hylättyyn kaupunkiin. Väestötilanne tasaantuu vähitellen, kaupungissa on melko paljon lapsia ja nuoria. Kerran hylätyt asunnot saavat takaisin omistajansa [2] . Siten "aavekaupunki", kuten Didzhyasalista joskus kutsuttiin, muuttuu hiljaiseksi kaupungiksi Euroopan laitamilla.
1959 trans. [3] | 1970 trans. | 1976 [4] | 1979 trans. | 1985 [5] | 1989 trans. | 2001 trans. | 2011 trans. |
---|---|---|---|---|---|---|---|
176 | 210 | 969 | 1982 | 2431 | 2676 | 1744 | 1299 |
Väestöndynamiikan histogrammi |