Pitkäjousi

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 29. huhtikuuta 2016 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 3 muokkausta .

Pitkäjousi  on eräänlainen jousi , joka on hyvin pitkä (suunnilleen sitä käyttävän henkilön pituus), mikä mahdollistaa melko pitkän kantaman laukauksen. Jousi ei ole taivutettu liian taakse. Sen raajat ovat suhteellisen kapeita, joten ne ovat pyöreitä tai D-muotoisia.

Pitkäjousi valmistettiin eri puulajeista monissa kulttuureissa, Euroopassa ne ovat peräisin paleoliittikaudelta ja pronssikaudelta lähtien pääasiassa marjakuusta. Historiallinen jousi valmistettiin puusta, mutta nykyaikaiset pitkäjousi voidaan valmistaa myös moderneista materiaaleista tai liimaamalla yhteen eri puulajeja.

Kilpailujousiammuntaa käsittelevät organisaatiot ovat laatineet muodolliset määritelmät eri luokille; monet jousen määritelmät sulkevat pois joitain keskiaikaisia ​​esimerkkejä, materiaaleja ja käyttötapoja [1] [2] . British Longbow Societyn mukaan englantilainen pitkäjousi on valmistettu siten, että sen paksuus on vähintään ⅝ (62,5 %) sen leveydestä, kuten viktoriaanisissa jousissa, jotka ovat kahvasta leveitä. Tämä on päinvastoin kuin keskiaikainen keula, jonka paksuus on 33–75 % leveydestä. Lisäksi viktoriaaninen jousi ei taivu koko pituudeltaan kuin keskiaikainen jousi. Pitkäjousia käytettiin metsästykseen ja sodankäyntiin monissa kulttuureissa ympäri maailmaa, kuuluisa esimerkki on englantilainen pitkäjousi keskiajalla.

Nuolet

Pitkäjousinuolet olivat suhteellisen standardoituja, koska niitä valmistettiin massatuotantona (yhteen sotilaskampanjaan tarvittiin 400 000 - 800 000 nuolta) [3] . Ne olivat melko raskaita (läpäisyvoiman lisäämiseksi) ja painoivat 60-80 g. Vertailun vuoksi nykyaikaiset urheilunuolet painavat 20 g [3] .

Muistiinpanot

  1. (UK) National Field Archery Associationin määritelmä pitkäjouselle Arkistoitu alkuperäisestä 9. helmikuuta 2007.
  2. The International Field Archery määritelmä arkistoitu 27. syyskuuta 2007.
  3. 1 2 Bongrain G. Portrait de l'archer à l'époque d'Azincourt // Moyen Âge. – Heimdal. nro 22 (juin-juillet-août 2007). s. 18.

Katso myös