Neuvostoliiton ja Suomen välinen ystävyys-, yhteistyö- ja keskinäinen avunantosopimus
Vakaa versio kirjattiin ulos 25.6.2022 . Malleissa tai malleissa on vahvistamattomia muutoksia .| Ystävyys-, yhteistyö- ja keskinäinen avunantosopimus | |
|---|---|
| allekirjoituspäivämäärä | 6. huhtikuuta 1948 |
| Allekirjoituspaikka | Moskova , Neuvostoliitto |
| Tiivistys | 6. huhtikuuta 1948 |
| Voimaantulo | 31. toukokuuta 1948 |
| Tehon menetys | 1992 |
| allekirjoitettu |
Vjatšeslav Molotov Mauno Pekkala |
| Juhlat |
Neuvostoliiton Suomi |
| Tila | ei voimassa / korvattu Venäjän federaation ja Suomen tasavallan välisellä sopimuksella suhteiden perusteista (1992) |
| Kieli (kielet | venäjäksi , suomeksi , ruotsiksi |
 Teksti Wikilähteessä | |
Ystävyys-, yhteistyö- ja keskinäinen avunantosopimus , lyhennetty. Lastulevysopimus ( Fin. Sopimus ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta, Sopimus ystävyydestä, yukhteistoiminnasta i keskinyaisestä avunannosta ; YYA-sopimus, YYUA-sopimus ) on asiakirja, joka virallisti sotilasliiton luomisen Neuvostoliiton ja Suomen välille vuodesta 1982 vuoteen 1982. .
Sopimus Suomen kanssa allekirjoitettiin 6.4.1948. [1] Tätä ennen oli tehty vastaavanlaisia sopimuksia Unkarin ja Romanian kanssa , joten Suomesta tuli viimeinen kolmesta Neuvostoliiton rajamaasta, jotka taistelivat Neuvostoliittoa vastaan kansallissosialistisen Saksan puolella . [2]
Sopimuksen 8 artiklan mukaan sopimus oli voimassa 10 vuotta sen voimaantulopäivästä. Mutta koska sopimus täytti osapuolten edut, sen voimassaoloa jatkettiin kolme kertaa 20 vuodeksi: vuosina 1955, 1970 ja 1983. [yksi]
Sopimuksen keskeinen määräys oli sotilaallisen yhteistyön aloittaminen maiden välillä " Saksan tai minkä tahansa sen kanssa liittoutuneen valtion sotilaallisen hyökkäyksen sattuessa " (1 artikla). Toisin sanoen tämä tarkoitti vuodesta 1949 Länsi- Saksasta ja myös Itä-Saksasta ja myös vuodesta 1955 lähtien Pohjois-Atlantin järjestöä (NATO), mutta myös Varsovan sopimusta ja itse Neuvostoliittoa. Samaan aikaan Suomi säilytti tietyn suvereniteetin puolustusasioissa, koska yhteisiä sotilaallisia toimia toteutettaisiin vasta kahdenvälisten neuvottelujen jälkeen (2 artikla). Suomen "uskollisena itsenäisenä valtiona velvollisuudelleen" täytyi säilyttää alueensa puolueettomuus ja koskemattomuus maalla, merellä ja ilmassa. Tältä osin Neuvostoliitto takasi sotilaallisen uhan puuttumisen Suomesta, missä länsimaiden sotilastukikohdat voisivat mahdollisesti sijaita.
Kumpikin osapuoli sitoutui myös olemaan solmimatta liittoutumia tai osallistumatta toista puolta vastaan suunnattuihin koalitioihin (4 artikla).
Sopimus oli päätekijä presidenttien J. K. Paasikiven (1946–1956) ja Urho Kekkosen (1956–1982) ulkopolitiikassa .
20.1.1992 allekirjoitettiin vuoden 1948 sopimuksen sijaan Venäjän federaation ja Suomen tasavallan välinen sopimus suhteiden perusteista , joka on edelleen voimassa.
Muistiinpanot
- ↑ 1 2 Kylmä sota ja vuoden 1948 sopimus Arkistoitu 14. joulukuuta 2010 Wayback Machine - Library of Congressissa .
- ↑ I. Stalin : Kirje herra Paasikivelle Arkistokopio 3.8.2019 Wayback Machinella 22.2.1948 .
Linkit
- Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton ja Suomen tasavallan välinen ystävyys-, yhteistyö- ja keskinäinen avunantosopimus ystävyydestä, yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta, Venäjän ja Suomen suhteet, Venäjä, heninen.net