Sopimus Zemgalen jakamisesta

Zemgalen jakamista koskeva sopimus  on yksi merkittävimmistä keskiaikaisen Latvian historiallisista asiakirjoista, laadittu huhtikuussa 1254 ja säilytetty latinalaisella tekstillä varustetun pergamentin muodossa.

Sopimuksen merkitys

Sopimuksen mukaan Riian arkkipiispakunta , sen tuomiokapituli ja Liivinmaan ritarikunta jakoivat Zemgalen alueella olevat linnamaat väliaikaisesti keskenään . Kutakin näistä kuudesta maasta hallitsivat vogtit , jotka semgalilaiset karkottivat vuonna 1259 Zemgalen kansannousun myötä.

Perustamissopimuksen tausta

3. helmikuuta 1251 Liivinmaan ritarikunnan epäonnistuneiden Zemgalen ja Žemaitian valloitusyritysten jälkeen paavi Innocentius IV :n kuuria päätti likvidoida Zemgalen piispankunnan ja liittää sen maat Riian piispakuntaan. Myöhemmin päätettiin myös jakaa kolme Liivinmaan feodaaliherraa: Riian arkkipiispan, tuomiokirkkokapitulin ja aiemmin kastetun Upmalan järjestyksen, jonka ruhtinas Viestarts uhkasi kukistaa .

Sopimuksen teksti

Huhtikuussa 1254 Riian piispa Albert II Zuerber , tuomiokirkon kapitulin praosti Herman ja Liivinmaan ritarikunnan mestarin varakuningas, Landmeister Eberhard vakuuttaa, että paavin päätöksen mukaisesti Zemgalen (piispakunnan) lahjoittamisesta ja jakamisesta heillä on onni jakaa Zemgale kolmeen osaan, nimittäin:

  1. Piispa omistaa Silenen ja Žagaren , Dobenen ja Spaarnenen tuomiokirkkokapitulin sekä Tērveten ja Dobelen veljeskunnan .
  2. Jokainen maanomistaja saa osuutensa kymmenyksinä , holhous- ja muut oikeudet sekä pysyvät tulot, lukuun ottamatta oikeuksia, jotka on varattu vain arkkipiispalle ja arkkidiakonille .
  3. Millään kolmesta osapuolesta ei ole oikeutta vahingoittaa toisen osapuolen omaisuutta ostamalla sitä tai haastamalla sen oikeuteen [1] .

Tekstissä mainitut toponyymit

Linkit

Muistiinpanot

  1. ↑ Latvijas vēstures avoti. 2.sējums: Senās Latvijas vēstures avoti. 2.burtnica. punainen. Švābe, A. Rīga: Latvijas Vēstures institūta apgādiens, 1940. — Asiakirjat Nr. 388.