| Maria Mikhailovna Dondukova-Korsakova | |
|---|---|
| Syntymäaika | 9. lokakuuta (21.) 1827 |
| Kuolinpäivämäärä | 15 (28) syyskuuta 1909 (81-vuotiaana) |
| Maa | |
| Ammatti | hyväntekijä |
| Isä | Dondukov-Korsakov, Mihail Aleksandrovitš |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Prinsessa Maria Mikhailovna Dondukova-Korsakova ( 9. lokakuuta [21], 1827 - 15. syyskuuta [28], 1909 ) - Venäläinen hyväntekijä Dondukov-Korsakovin perheestä, prinssi Mihail Aleksandrovitšin tytär .
| Ho-Urlyuk (k. 1644) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Shukur-Daichin (k. 1672) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Phuntsuk (k. 1669/1672) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Ayuka (1642-1724) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Chakdor-Jab (k. 1722) | Gunjap taishi (k. ennen vuotta 1722) | Tseren-Donduk (k. 1737) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Donduk-Dashi (k. 1761) | Donduk-Ombo (k. 1741) | Jan ( prinsessa Vera Dondukova ) (k. 1777) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Ubashi (1744 - 1774) | Randula ( prinssi Pjotr Fedorovitš Dondukov ) (n. 1731 - 1752/62) | Dodbi ( prinssi Aleksei Dondukovich Dondukov ) (n. 1734-1781) | Assaray ( prinssi Iona Fedorovich Dondukov ) (n. 1734-1781) | Dzhyu-Bakar ( prinssi Philip Fedorovich Dondukov ) (?—1762?) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Nikita Ivanovitš Korsakov ( prinssi Dondukov-Korsakov ) (1775-1857) | kzhn. Vera Ionovna Dondukova (1780-1833) | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Mihail Aleksandrovich Korsakov ( prinssi Dondukov-Korsakov ) (1794-1869) | kzhn. Maria Nikitichna Dondukova-Korsakova (1802-1884) | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| kirja. Aleksanteri Dondukov-Korsakov (1820-1893) | kirja. Aleksei Dondukov-Korsakov (1822-1894) | kzhn. Vera Dondukova-Korsakova (1824—?) | kzhn. Olga Dondukova-Korsakova (1834—?) | kirja. Vladimir Dondukov-Korsakov (1840-1902) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| kirja. Nikolai Dondukov-Korsakov (1821-1856) | kirja. Nikita Dondukov-Korsakov (1825-1860) | kzhn. Maria Dondukova-Korsakova (1828-1909) | kzhn. Nadezhda Dondukova-Korsakova (1836-1900) | kzhn. Sofia Dondukova-Korsakova (1845—?) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| kirja. Mihail Dondukov-Korsakov (1853-1901) | kirja. Nikolai Dondukov-Korsakov (1858-1896) | Lev Ivanovich Izyedinov ( Prinssi Dondukov-Izyedinov ) (1864-1939) | kzhn. Nadezhda Dondukova-Korsakova (1867—?) | kirja. Alexander Dondukov-Korsakov (1868-1870) | kzhn. Maria Dondukova-Korsakova (1870—?) | kirja. Sergei Dondukov-Korsakov (1874-1898) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| kirja. Ivan Dondukov-Izedinov (1889-1907) | kirja. Juri (George) Dondukov-Izedinov (1891-1967) | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Maria oli sairas lapsi ja kärsi nuoruudessaan ulkomailla hoitoa vaativista selkäkivuista. Vuonna 1849 hänen sairautensa paheni ja hänen ruumiinsa oikea puoli halvaantui. Toipumisensa jälkeen hän oli varma parantuneensa sakramentin ja rukousten kautta, hänestä tuli hyvin uskonnollinen ja päätti omistaa elämänsä hyville teoille.
Kerran hän piti englantilaisen saarnaajan Lord Redstockin opetuksista ja kuului Pashkov- lahkoon , mutta palasi sitten ortodoksisuuteen , vaikka hänen uskonnolliset näkemyksensä eivät loppuun asti vastanneet täysin ortodoksisen kirkon opetuksia (hän Esimerkiksi uskottiin, että ihminen koostuu kolmesta elementistä: ruumiista, sielusta ja hengestä, joista vain viimeinen on kuolematon).
Ensimmäisen kenttäsairaalan järjesti prinsessa Dondukova-Korsakova vuonna 1851 Polonoen kylässä, Porhovin piirissä, Pihkovan läänissä . Krimin sodan puhkeamisen jälkeen hän saavutti yleisön Nikolai I :n kanssa ja sai luvan siirtää sairaala leikkausteatteriin . Isoisänsä (prinssi Nikita Ivanovich Dondukov-Korsakov) rahoilla hän järjesti toisen kenttäsairaalan, jonka hän lähetti komentajan (Pyhä prinssi A. S. Menshikov ) käyttöön. Brailovin lähellä sairaala joutui raskaan pommituksen kohteeksi, ja prinsessa haavoittui päähän. L. N. Tolstoi mainitsi hänet " Sevastopolin tarinoissa ".
Sodan jälkeen hän palasi Polonoon . Hän teki aktiivisesti yhteistyötä keisarinna Maria Feodorovnan osaston kanssa . Saatuaan suuren perinnön isoisän Nikita Ivanovichin kuoleman jälkeen hän käytti sitä hyväntekeväisyyteen.
1870 - luvulla Dondukova-Korsakova perusti Porhovin piiriin Pyhän Magdaleenan armosisarten yhteisön, jossa oli syfiliittisiä potilaita varten tarkoitettu sairaala, ja työskenteli huomattavalla epäitsekkyydellä ja energisyydellä. Seuraavina vuosina hän vieraili vankiloissa huolehtien vankien uskonnollisesta kasvatuksesta ja uudestisyntymisestä ja samalla yrittäen parantaa heidän tilannettaan; samalla hän erottui täydellisestä uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta, joka ei ohittanut ei-uskovia tai avoimia ateisteja. 1880 -luvulla hän otti esille vankilajärjestelmän uudelleenorganisoinnin: hän perusti kirjastoja vankiloihin, järjesti ensimmäistä kertaa Venäjällä sellien lämpölämmityksen ja pyrki ottamaan käyttöön "salasanajärjestelmän" - väliaikaisen vapautuksen vankiloista perheille syyt.
Etsin pitkään tilaisuutta vierailla Shlisselburgin linnoituksella . Toisen kieltäytymisen jälkeen hän pyysi itse tulla vangituksi linnoitukseen. Vuonna 1904 intensiivisten ponnistelujen ja useiden epäonnistumisten jälkeen hän pääsi lopulta Shlisselburgin linnoituksen poliittisten vankien luo. Vieraillessaan heidän luonaan monta kertaa, prinsessa tuli läheiseksi Vera Fignerin , Nikolai Morozovin ja muiden poliittisten vankien kanssa, asui Shlisselburgissa kuukausia yrittäen kaikin mahdollisin tavoin lievittää vankien ahdinkoa ja auttaa heitä kaikin mahdollisin tavoin, vilskeen heistä. viranomaisten kanssa suurimmaksi osaksi turhaan.
Pyrkiessään tavoitteeseensa - epäuskovien poliittisten vankien uskonnolliseen kääntymiseen - hän ei pakottanut heihin uskomuksiaan, hän kohteli heitä täysin suvaitsevasti ja kunnioittaen jopa heidän epäuskoaan kohtaan ja herätti heiltä syvää kunnioitusta ja myötätuntoa itseään kohtaan. Sen jälkeen kun Vera Figner lähetettiin maanpakoon Nenoksuun ( Arkangelin lääni , Valkoisenmeren rannalla ), prinsessa vietti iästään, polun vaikeudesta ja elinoloistaan autiomaassa huolimatta useita viikkoja V. Fignerin kanssa ( 1904). Shlisselburgin linnoitukseen rakennettiin Dondukova-Korsakovan ponnistelujen ansiosta kirkko, jota siellä ei ollut aiemmin ollut.
Elokuussa 1905 D.P. Makovitsky kirjoitti päiväkirjaansa: "Mary Dondukova. Asuu Pietarissa, uskoo kaikenlaisiin uskontoihin, kävelee rievuissa, antaa kaiken pois, juoksee köyhien ympärillä” [1] . Elämänsä viimeiset kaksi vuotta hän oli vakavasti sairas eikä noussut sängystä. Hän kuoli vuonna 1909 rintasyöpään. Hänet haudattiin Burigin kylään, Pihkovan lääniin, hänen perustamansa armon sisarten seurakunnan kirkon hautausmaalle.