Zhvanetsky sopimus

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 10. lokakuuta 2014 tarkistetusta versiosta . vahvistus vaatii 1 muokkauksen .

Zhvanetsin sopimus  on Puolan kuninkaan Jan II Casimirin ja toisaalta Krimin khaani Islam-Gireyn ja hetmani Bogdan Khmelnitskin välinen sopimus, joka tehtiin joulukuussa 1653 Zhvanetsin kaupungissa .

Tausta

Puolan armeijan hajoamisen jälkeen marras-joulukuun alussa 1653 lähellä Zhvanetsin kaupunkia (lähellä Khotyniä Dnesterin vasemmalla rannalla ), joka johtui useista tekijöistä (nälkä, kylmä ja sen seurauksena alhainen moraali), jäljellä olevat puolalaiset osastot joutuivat teurastamaan Hmelnitskin osastot. Mutta Hmelnytskin liittolaiset - Krimin khaani Islam Girayn komennossa oleva tatariarmeija - itse asiassa pakottivat Hmelnitskin osastot solmimaan rauhan [1] .

Sopimuksen tulokset

Kuningas Jan Casimir antoi Krimin khaanin ryöstää Ukrainaa 40 päivän ajan ja ottaa venäläiset vangiksi, mutta ei puolalaisia.

Puolan puoli, tarjottuaan useita panttivankeja aatelisista perheistä, pystyi estämään Zhvanetsin kaupungissa piiritetyn armeijansa täydellisen tuhoamisen.

Tataarijoukot saivat Jan II Casimirilta oikeuden hyökätä alueille, jotka eivät sijainneet vain Dneprin ja Volynin keskijuoksulla , vaan myös paljon pohjoisessa, missä heidän osastonsa eivät olleet olleet yli kahteen vuosisataan.

Hmelnytskin sopimus palautti jälleen Zborovin artiklat vuoden 1651 Bila Tserkvan sopimuksen määräysten sijaan .

Tämä muun muassa poisti kasakkojen hetmanin kuvernöörin alaisuudesta Puolan kuninkaan suoraan alaisuuteen ja itse asiassa poisti Kiovan , Tšernihivin ja Bratslavin maakunnat suorasta alistamisesta jälkimmäiselle [1] .

Myöhemmät tapahtumat

Tammikuun 8. päivänä 1654 Perejaslav Radan tulosten jälkeen Zborovin artikkeleissa hahmotellut alueet liittyivät Venäjän valtioon [2] .

Muistiinpanot

  1. 1 2 Efimenko A. Ya. Ukrainan kansan historia Numero 2 Pietari 1906 s. 240
  2. Efimenko A. Ya. Ukrainan kansan historia Numero 2 Pietari 1906 s. 241

Kirjallisuus ja lähteet