Signaalin häipyminen

Häipyminen ( häipyminen , englanniksi  häipyminen ) - signaalin amplitudin ja vaiheen muutokset, jotka johtuvat monitiestä , myös lisäksi lähettimen, vastaanottimen tai ympäröivien esineiden liikkeestä radioviestintäjärjestelmässä [ 1 ] ja / tai signaalin etenemisestä epähomogeeninen väliaine, esimerkiksi ionosfääri . Häipymistä voidaan pitää tuloksena signaaliin vaikuttavista multiplikatiivisista häiriöistä.

Luokitus

Häipyminen voi olla pienimuotoista ja laajamittaista [2] .

Pienen mittakaavan häipyminen jaetaan hitaaseen ja nopeaan, tasaiseen ja taajuusselektiiviseen. Siinä tapauksessa , että kanavan siirto-ominaisuus muuttuu merkityksettömästi informaatiosymbolin lähetyksen aikana , häipymistä kutsutaan hitaaksi, muuten sitä kutsutaan nopeaksi. Siinä tapauksessa, että arvo ylittää merkittävästi säteen viiveiden keskihajonnan , häipymistä kutsutaan tasaiseksi, jos se osoittautuu pienemmäksi, niin taajuusselektiiviseksi, koska jälkimmäisessä tapauksessa kanavan kaistanleveys on pienempi kuin signaalin kaistanleveys [3 ] .

Tasainen häipyminen mallinnetaan käyttämällä Rayleigh-jakaumaa (ilman näköyhteyttä), Rician-jakaumaa (näkölinjan läsnä ollessa) [4] ja Nakagami-jakaumaa .

Laajamittainen häipyminen liittyy polun menettämisen ja varjostuksen vaikutukseen. Suuren mittakaavan häipyminen mallinnetaan lognormaalijakaumalla .

Muistiinpanot

1. ↑ Andreas F. Molisch. Langaton viestintä. - 2012. - s. 28 . Haettu 17. huhtikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 18. huhtikuuta 2018. (määrätön)
2. ↑ Zajic, A. Langattomat kanavat mobiilista matkapuhelimeen. - Artech House, 2012. - s. 7 . Haettu 17. huhtikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 18. huhtikuuta 2018. (määrätön)
3. ↑ TS Rappaport. Langaton tietoliikenne: periaatteet ja käytäntö (2. painos) // Pienen mittakaavan häipymisen tyypit (linkki ei saatavilla) . Haettu 17. huhtikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 18. huhtikuuta 2018. (määrätön) 
4. ↑ Ariel Luzzatto, Motti Haridim. Langattoman lähetin-vastaanottimen suunnittelu. - 2016. - s. 7, 8

Kirjallisuus

• Sklyar B. Digitaalinen viestintä. Teoreettiset perusteet ja käytännön sovellus = Digital Communications: Fundamentals and Applications. - 2. painos - M. : Williams , 2007. - 1104 s. — ISBN 0-13-084788-7 .
• Levin BR Tilastollisen radiotekniikan teoreettiset perusteet. Kirja 1. - M . : Neuvostoliiton radio, 1974. - 552 s.
• Tikhonov VI, Khimenko VI Satunnaisten prosessien liikeratojen päästöt. - M .: Nauka, 1987. - 304 s.
• Visam Farjou, Kaamran Raahemifar, Xavier Fernando. Uusi malli langattoman kanavan ominaisuuksista maanalaisille kaivoksille. - Toronto, 2015  (linkki ei saatavilla)