| Konstantin Nikolajevitš Inkov | |
|---|---|
| Syntymä |
aikaisintaan 1856 ja viimeistään 1858 |
| Lähetys | |
Inkov, Konstantin Nikolajevitš ( 1858 -?) - Venäjän valtakunnan sisäministeriön virkamies , aktiivinen valtioneuvoston jäsen .
Syntyi vuonna 1858 Stavropolissa Samaran maakunnassa perinnöllisten aatelisten perheeseen - Stavropolin piiripoliisin ainoa poika , kollegiaalinen neuvonantaja Nikolai Vasilyevich Inkov (1825-1883) ja Bugulmalainen aatelisnainen Evgenia Adamovna Inkova.
Hän valmistui Samaran Miesten Gymnasiumista . Hän astui palvelukseen 10. helmikuuta 1882. Sitten hän sai lakitutkinnon.
Hän sai ensimmäisen luokan arvonsa 23. lokakuuta 1889 [1] . Eri aikoina hän oli Bugulman kaupungintuomari, Bugulman piirin Zemsky-kokouksen aatelisten varajäsen . Vuosina 1905-1907 hän oli Kansanvapauspuolueen jäsen .
23. marraskuuta 1907 lähtien hän oli valtioneuvoston jäsen . Vuonna 1911 hänelle myönnettiin Pyhän Annan 2. luokan ritarikunta 8. tammikuuta 1914 valtioneuvoston jäsen [1] , ja 1. tammikuuta 1917 Pyhän Vladimirin 4. luokan ritarikunta.
Tammikuun 26. päivästä 1909 lähtien hän oli sisäasiainministeriön palveluksessa , oli Samaran maakunnan zemstvo-neuvoston jäsen Stavropolin alueelta; 1.1.1910 - 3.4.1917 - valtuuston puheenjohtaja. Vallankumouksellisten tapahtumien seurauksena perustettu "kansanvallan komitea" (johon kuului johtavien vallankumouksellisten puolueiden edustajia) valitsi Konstantin Nikolajevitš Inkovin Samaran maakunnan komissaarin virkaan, jonka piti toimia kuvernöörinä . Kuitenkin jo saman vuoden toukokuun 29. päivänä Inkov ilmoitti eroavansa maakuntakomissaarin tehtävästä ja eroavansa. Inkov toimi myös kunniatuomarina Stavropolin alueella.
16. lokakuuta 1918 lähtien hän oli paikallisten kansantuomareiden kassaationeuvoston puheenjohtaja [2] . Myös lokakuusta 1918 lähtien hän palveli Samaran yliopistossa. Vuonna 1919 hän asui vaimonsa ja äitinsä kanssa Samarassa Sadovaja-kadulla (k. 146, asunto 2) [3] . Vaimo - Ekaterina Ivanovna. Heillä oli kaksi poikaa - Nikolai ja Vjatšeslav.