Historiallinen muistomerkki ( fr. monument historique ) - Ranskassa valtion myöntämä erityinen asema esineille, joilla on suuri arkkitehtoninen tai historiallinen arvo.
Kohteena voi toimia rakennus tai rakennelma , sen erillinen osa, rakennuskokonaisuus, muistomerkki , puutarha tms . Historiallisen muistomerkin asema voidaan määrittää myös liikkuville esineille, esimerkiksi huonekaluille , kirkkovälineitä ja jopa arkistoasiakirjoja. Historialliseksi muistomerkiksi julistettu esine voi olla sekä julkisessa että yksityisessä omistuksessa .
Ranskan historiallisten monumenttien rekisteriä kutsutaan nimellä " Mérimée base ".
Historiallisten monumenttien logo on tyylitelty kuva Reimsin katedraalin labyrintista [1] .
Historiallisten monumenttien valtion suojelussa on kaksi tasoa: sisällyttäminen historiallisten muistomerkkien luokitukseen ja merkintä historiallisten monumenttien lisäluetteloon ( fr. Inventaire Supplementaire des Monuments Historiques, ISMH ). Ensimmäisessä tapauksessa he sanovat, että muistomerkki on luokiteltu historialliseksi muistomerkiksi ( fr. classé ), toisessa - että se on listattu ( fr. inscrit , kirjaimellisesti "kirjoitettu").
Vuoden 2005 lopussa suojeltavana oli 42 310 historiallista muistomerkkiä, joista 14 282 oli luokiteltu ja 28 028 luetteloitu.
Historiallisista monumenteista 49,5 % oli yksityisomistuksessa.
Historiallisia monumentteja rikkaimmat alueet ovat : Ile-de-France (3748 monumenttia, joista 1787 Pariisissa ), Aquitaine (2683) ja Center (2644).
Suosituimmat historialliset monumentit (vain monumentit, joihin sisäänkäynti tapahtuu lipuilla, otettiin huomioon) [2] :
Historialliseksi muistomerkiksi luokitellun esineen muutoksista ( saneerauksesta , entisöimisestä ) on sovittava, josta vähintään neljä kuukautta ennen töiden aloittamista toimitetaan vastaava hakemus alueen prefektille , jossa ilmoitetaan tuleva työ.
Luokiteltuja esineitä eikä niiden osia ei saa tuhota tai siirtää.
Kaikista esineen omistusmuodon muutoksista (myynti, lahjoitus jne.) on ilmoitettava etukäteen ministerille (tällä hetkellä kulttuuri- ja viestintäministeri). Uudelle omistajalle on ilmoitettava, että kohde on historiallinen muistomerkki.
Rakentamisen suorittaminen kohteen välittömässä läheisyydessä on mahdotonta ilman ministerin ennakkolupaa.