Karabanov, Aleksanteri Nikolajevitš
| Aleksanteri Nikolajevitš Karabanov | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 28. joulukuuta 1870 ( 9. tammikuuta 1871 ) | ||||||||
| Syntymäpaikka | |||||||||
| Kuolinpäivämäärä | 6. helmikuuta 1949 (78-vuotiaana) | ||||||||
| Kuoleman paikka | Knyazhevo , Bulgaria | ||||||||
| Liittyminen |
Venäjän valtakunnan valkoinen liike |
||||||||
| Sijoitus | kenraalimajuri | ||||||||
| Taistelut/sodat | Ensimmäinen maailmansota , sisällissota | ||||||||
| Palkinnot ja palkinnot |
|
||||||||
Alexander Nikolaevich Karabanov (1871-1949) - Venäjän upseeri, ensimmäisen maailmansodan sankari. Valkoisen liikkeen jäsen , upseeritykistökoulun johtaja, kenraalimajuri.
Elämäkerta
Ortodoksinen. Kotoisin Smolenskin maakunnasta.
Hän valmistui Moskovan 2. kadettijoukosta (1889) ja Aleksanterin sotakoulusta (1891), josta hänet vapautettiin toiseksi luutnantiksi 3. reservitykistöprikaatiin. Hänet ylennettiin luutnantiksi 25. heinäkuuta 1894 [1] , esikunnan kapteeniksi 13. heinäkuuta 1897 [2] . Osallistui Kiinan kampanjaan 1900-1901, sai kaksi sotilaallista kunniamerkkiä. 28. helmikuuta 1901 hänet värvättiin jalkatykistön reserviin Smolenskin alueella [3] . Valmistunut itämaisten kielten kurssista. 28. toukokuuta 1902 hänet määrättiin palvelemaan 3. reservin tykistöprikaatiin [4] .
Venäjän ja Japanin sodan syttyessä 31. tammikuuta 1904 hänet siirrettiin 1. Trans-Baikalin kasakkapatterille, joka nimettiin uudelleen subsauliksi [5] . Hän haavoittui ja shokistautui, sai useita kunniamerkkejä ja kultaisia aseita "urheudesta" . Valmistettu Yesaulyssa " japanilaisia vastaan esitettyjen erimielisyyksien vuoksi " (tuotanto hyväksytty korkeimmalla määräyksellä 30. tammikuuta 1906) [6] . Hän valmistui upseeritykistökoulusta "onnellisesti". 1. tammikuuta 1910 - Trans-Baikalin kasakkojen tykistödivisioonan Yesaul. Myöhemmin siirrettiin 3. Turkestanin tykistöpataljoonaan.
Huhtikuun 12. päivänä 1911 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi verrattaessa ikätovereihinsa , kun hänet nimitettiin 2. Turkestanin kivääritykistidivisioonan 3. patterin komentajaksi [7] , jonka kanssa hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan . Myönnetty Pyhän Yrjön ritarikunnan 4. asteen
Siitä, että 29. lokakuuta 1914 ollessaan patterin kanssa kiinni tehtävän suorittamaan osastoon, hän ylitti joen. Soldau hyökkäämään Soldaun kaupunkiin - hän vihollisen avautuessa tulen 3 patterista, joista yksi oli raskas, ollessaan pienemmällä määrällä vuoristoaseita voimakkaan vihollisen tulen alla, taitavalla toiminnallaan ohjasi vihollisen tykistön tulen muualle ja näin teki ei anna sen toimia jalkaväkeämme vastaan varmistaen sille osoitetun tehtävän suorittamisen.
Ylennettiin everstiksi 1. toukokuuta 1915 " vihollista vastaan tehdyistä tapauksista ansioitumisesta ". Hänet nimitettiin 24. toukokuuta 1916 2. Turkestanin tykistöpataljoonan komentajaksi ja 7. helmikuuta 1917 pataljoona "G" 2. erillisen raskaan tykistöpataljoonan komentajaksi.
Sisällissodan aikana hän osallistui valkoiseen liikkeeseen Etelä-Venäjällä. Vapaaehtoisarmeijassa - 1. hevos-vuoristotykistöpataljoonan 2. pataljoonan komentaja. 18. joulukuuta 1918 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi , 12. tammikuuta 1919 hänet nimitettiin tykistökoulun johtajaksi. VSYURissa ja Venäjän armeijassa - ennen Krimin evakuointia . Gallipoli .
Maanpaossa Bulgariassa vuosina 1925-1931 hän oli upseeritykistökoulun päällikkö, oli Tykistöupseerien seuran jäsen. Hän kuoli venäläisessä invalidkodissa Knyazhevossa (Sofian esikaupunki). Haudattu paikalliselle hautausmaalle.
Palkinnot
- Pyhän Stanislausin ritarikunta 3. luokka miekoilla ja jousella (VP 14.06.1902)
- Pyhän Annan ritarikunta 3. luokka miekoilla ja jousella (VP 26.2.1903)
- Pyhän Stanislausin ritarikunta 2. luokka miekoilla (VP 5.06.1905)
- Pyhän Annan ritarikunta 2. luokka miekoilla (VP 21.09.1905)
- Pyhän Vladimirin ritarikunta 4. luokka miekoilla ja jousella (VP 25.10.1906)
- Kultainen ase "Rohkeudesta" (VP 14.7.1908)
- Pyhän Vladimirin ritarikunta 3. luokka miekoilla (VP 3.06.1915)
- Pyhän Yrjön ritarikunta 4. luokka. (VP 26.9.1916)
- Suurin suosio " eroista riita-asioissa vihollista vastaan " (VP 29.1.1917)
- everstin virka -arvo 28. syyskuuta 1913 lähtien (PAF 03/04/1917)
Muistiinpanot
- ↑ Sotilasosaston korkeimmat arvosanat numeroon 251 // Scout . - Pietari. , 1894. - S. 742 .
- ↑ Sotilasosaston korkeimmat arvosanat numeroon 353 // Scout . - Pietari. , 1897. - S. 657 .
- ↑ Sotilasosaston korkeimmat arvosanat numeroon 542 // Scout . - Pietari. , 1901. - S. 239 .
- ↑ Sotilasosaston korkeimmat arvosanat numeroon 607 // Scout . - Pietari. , 1902. - S. 524 .
- ↑ Sotilasosaston korkeimmat arvosanat numeroon 694 // Scout . - Pietari. , 1904. - S. 135 .
- ↑ Sotilasosaston korkeimmat arvosanat numeroon 801 // Scout . - Pietari. , 1906. - S. 168 .
- ↑ Sotilasosaston korkeimmat arvosanat numeroon 1070 // Scout . - Pietari. , 1911. - S. 153 .
Lähteet
- Klepov M. Yu Upseerit - Ensimmäisen maailmansodan Pyhän Yrjön ritarit. - M .: "Meneisyys", 2015.
- Karabanov , Aleksanteri Nikolajevitš // Projekti "Venäjän armeija suuressa sodassa".
- Historioitsija S. V. Volkov. Tietokanta "Valkoisen liikkeen osallistujat Venäjällä" tammikuulle 2016. Kirje K.