Karabanov, Aleksanteri Nikolajevitš

Aleksanteri Nikolajevitš Karabanov
Syntymäaika 28. joulukuuta 1870 ( 9. tammikuuta 1871 )
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 6. helmikuuta 1949( 1949-02-06 ) (78-vuotiaana)
Kuoleman paikka Knyazhevo , Bulgaria
Liittyminen  Venäjän valtakunnan valkoinen liike
 
Sijoitus kenraalimajuri
Taistelut/sodat Ensimmäinen maailmansota , sisällissota
Palkinnot ja palkinnot

Alexander Nikolaevich Karabanov (1871-1949) - Venäjän upseeri, ensimmäisen maailmansodan sankari. Valkoisen liikkeen jäsen , upseeritykistökoulun johtaja, kenraalimajuri.

Elämäkerta

Ortodoksinen. Kotoisin Smolenskin maakunnasta.

Hän valmistui Moskovan 2. kadettijoukosta (1889) ja Aleksanterin sotakoulusta (1891), josta hänet vapautettiin toiseksi luutnantiksi 3. reservitykistöprikaatiin. Hänet ylennettiin luutnantiksi 25. heinäkuuta 1894 [1] , esikunnan kapteeniksi  13. heinäkuuta 1897 [2] . Osallistui Kiinan kampanjaan 1900-1901, sai kaksi sotilaallista kunniamerkkiä. 28. helmikuuta 1901 hänet värvättiin jalkatykistön reserviin Smolenskin alueella [3] . Valmistunut itämaisten kielten kurssista. 28. toukokuuta 1902 hänet määrättiin palvelemaan 3. reservin tykistöprikaatiin [4] .

Venäjän ja Japanin sodan syttyessä 31. tammikuuta 1904 hänet siirrettiin 1. Trans-Baikalin kasakkapatterille, joka nimettiin uudelleen subsauliksi [5] . Hän haavoittui ja shokistautui, sai useita kunniamerkkejä ja kultaisia ​​aseita "urheudesta" . Valmistettu Yesaulyssa " japanilaisia ​​vastaan ​​esitettyjen erimielisyyksien vuoksi " (tuotanto hyväksytty korkeimmalla määräyksellä 30. tammikuuta 1906) [6] . Hän valmistui upseeritykistökoulusta "onnellisesti". 1. tammikuuta 1910 - Trans-Baikalin kasakkojen tykistödivisioonan Yesaul. Myöhemmin siirrettiin 3. Turkestanin tykistöpataljoonaan.

Huhtikuun 12. päivänä 1911 hänet ylennettiin everstiluutnantiksi verrattaessa ikätovereihinsa , kun hänet nimitettiin 2. Turkestanin kivääritykistidivisioonan 3. patterin komentajaksi [7] , jonka kanssa hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan . Myönnetty Pyhän Yrjön ritarikunnan 4. asteen

Siitä, että 29. lokakuuta 1914 ollessaan patterin kanssa kiinni tehtävän suorittamaan osastoon, hän ylitti joen. Soldau hyökkäämään Soldaun kaupunkiin - hän vihollisen avautuessa tulen 3 patterista, joista yksi oli raskas, ollessaan pienemmällä määrällä vuoristoaseita voimakkaan vihollisen tulen alla, taitavalla toiminnallaan ohjasi vihollisen tykistön tulen muualle ja näin teki ei anna sen toimia jalkaväkeämme vastaan ​​varmistaen sille osoitetun tehtävän suorittamisen.

Ylennettiin everstiksi 1. toukokuuta 1915 " vihollista vastaan ​​tehdyistä tapauksista ansioitumisesta ". Hänet nimitettiin 24. toukokuuta 1916 2. Turkestanin tykistöpataljoonan komentajaksi ja 7. helmikuuta 1917 pataljoona "G" 2. erillisen raskaan tykistöpataljoonan komentajaksi.

Sisällissodan aikana hän osallistui valkoiseen liikkeeseen Etelä-Venäjällä. Vapaaehtoisarmeijassa - 1.  hevos-vuoristotykistöpataljoonan 2. pataljoonan komentaja. 18. joulukuuta 1918 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi , 12. tammikuuta 1919 hänet nimitettiin tykistökoulun johtajaksi. VSYURissa ja Venäjän armeijassa  - ennen Krimin evakuointia . Gallipoli .

Maanpaossa Bulgariassa vuosina 1925-1931 hän oli upseeritykistökoulun päällikkö, oli Tykistöupseerien seuran jäsen. Hän kuoli venäläisessä invalidkodissa Knyazhevossa (Sofian esikaupunki). Haudattu paikalliselle hautausmaalle.

Palkinnot

Muistiinpanot

  1. Sotilasosaston korkeimmat arvosanat numeroon 251 // Scout . - Pietari. , 1894. - S. 742 .
  2. Sotilasosaston korkeimmat arvosanat numeroon 353 // Scout . - Pietari. , 1897. - S. 657 .
  3. Sotilasosaston korkeimmat arvosanat numeroon 542 // Scout . - Pietari. , 1901. - S. 239 .
  4. Sotilasosaston korkeimmat arvosanat numeroon 607 // Scout . - Pietari. , 1902. - S. 524 .
  5. Sotilasosaston korkeimmat arvosanat numeroon 694 // Scout . - Pietari. , 1904. - S. 135 .
  6. Sotilasosaston korkeimmat arvosanat numeroon 801 // Scout . - Pietari. , 1906. - S. 168 .
  7. Sotilasosaston korkeimmat arvosanat numeroon 1070 // Scout . - Pietari. , 1911. - S. 153 .

Lähteet