Karpenko, Alexander Nikolaevich (käsikirjoittaja)

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 11. huhtikuuta 2022 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 2 muokkausta .
Aleksanteri Karpenko

2011
Syntymäaika 13. lokakuuta 1961( 13.10.1961 ) (61-vuotias)
Syntymäpaikka
Kansalaisuus (kansalaisuus)
Ammatti Neuvostoliiton ja venäläinen runoilija ja proosakirjailija , laulaja-lauluntekijä , TV-juontaja , kääntäjä
Vuosia luovuutta vuodesta 1984 lähtien
Genre runous, proosa, lauluntekijät
Palkinnot N. A. Ostrovskin kansainvälinen palkinto ( 2016 )
Palkinnot
karpenko-sasha.livejournal.com
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Alexander Nikolaevich Karpenko (s . 13. lokakuuta 1961 , Cherkasy , Ukrainan SSR , Neuvostoliitto ) on venäläinen runoilija ja proosakirjailija, säveltäjä, lauluntekijä, kääntäjä, TV-juontaja. Afganistanin sodan jäsen. Venäjän kirjailijaliiton , Etelä-Venäjän kirjailijaliiton ja 2000-luvun kirjailijaliiton jäsen . Kirjallisuusyhdistyksen DOOS jäsen . Kansainvälisen PEN-klubin venäläisen haaran jäsen .

Elämäkerta

Varhaiset vuodet

Hän valmistui erikoiskoulusta, joka opettaa useita aineita englannin kielellä , sekä pianonsoiton musiikkikoulusta . Aleksanteri alkoi säveltää runoja ja lauluja ollessaan vielä koulupoika. Aluksi nämä olivat uudistuksia kuuluisista kappaleista - usein Vladimir Vysotskylta  - uusilla sanoilla, yleensä urheilusta. Aluksi Aleksanteri ei ottanut tätä ammattia vakavasti, mutta vanhetessaan hänessä alkoi ilmestyä ajattelevampia, jo täysin itsenäisiä asioita, ja 19-vuotiaana hän jopa kirjoitti koko runon Cyrano de Bergeracista .

Vuonna 1980 hän ilmoittautui yhden vuoden kurssille Vieraiden kielten sotilasinstituutissa ja opiskeli darin kieltä . Kurssin päätyttyä hänet määrättiin Afganistaniin sotilaskääntäjäksi.

Afganistan

Alexander aloitti työskentelyn sotilaskääntäjänä (paikallisella murteella "Tarjoman") Kabulissa elokuussa 1981. Hänet määrättiin hallituksen joukkojen maihinnousuryhmään. Hänen piti liikkua ryhmän mukana, vaikka tulkin ei odotettu osallistuvan sotilasoperaatioihin. Hänen tehtäviinsä kuului muun muassa operatiivisen tiedon vastaanottaminen radion välityksellä ja sen kääntäminen sotilasneuvonantajalle. Afgaanit puhuivat yleensä hyvin nopeasti, ja Alexanderin mielestä yksi vuosi kielikoulutusta ei selvästikään riittänyt työhön. Neuvotteluissa hänen täytyi säännöllisesti kysyä uudelleen ja pyytää puhumaan hitaammin, mikä usein ärsytti afgaaneja ja joskus Neuvostoliiton sotilaallisia neuvonantajia. Afganistanissa oli suuri valikoima venäjänkielisiä kirjoja, ja Aleksanteri luki paljon, kun ilma oli hiljaa eikä töitä ollut, sekä runoutta ( Valeri Bryusov ) että proosaa ( Somerset Maugham  - kenttäolosuhteissa). Aleksanteri jatkoi omien runojensa säveltämistä. Jo toisena Kabulissa oleskelunsa päivänä hän kirjoitti runon "Time Machine", jolla hän tarkoitti DC-10- lentokonetta , joka toimitti hänet sodan maailmaan: "Nousin kotimaassani 1900-luvulla / kaatui 1400-luvulle!" [yksi]

Pian Afganistanin työn alkamisen jälkeen, 6. marraskuuta, tapahtui tapahtuma, joka jakoi Alexander Karpenkon elämän "ennen" ja "jälkeen". Panssaroitu miehistönkuljetusvaunu , jossa hän matkusti saattajaryhmän kanssa ruokasaattueessa, räjäytettiin miinalla 50 kilometrin päässä Kabulista:

Olimme saattueen neljännessä autossa. Sinä päivänä olin uninen, istuin, kemaril, sitten kaikki katosi ... Olin erittäin onnekas. Ensinnäkin istuin riittävän lähellä luukkua, aivan komentajan istuimen takana, jonka yläpuolella on luukku. Panssaroitu miehistönkuljetusvaunu on yleisesti ottaen monimutkainen ajoneuvo, luukkuja on paljon, mutta jos olet kaukana siitä ... He vetivät minut joka tapauksessa ulos ... Mutta ne kaksi, jotka istuivat takanani, kauempana luukusta, he eivät vetäytyneet, tuli jatkuvaa, oli mahdotonta vetää ulos. Aluksi se, miksi kaikki autossa olleet menettivät tajuntansa, oli voimakas isku alhaalta, itse miinan räjähdys, ja sitten dieselpolttoaine alkoi palaa, ammuskuorma räjähti ... Vasta myöhemmin, operaatiossa keuhkoihin, he vetivät ulos paljon tuhkaa, kaikki tämä putosi keuhkoihin. Mutta he kuitenkin vetivät minut pois sieltä ja (jälleen onnea!) He heittivät minut palavissa vaatteissa riisipellon lietteeseen, ja sitten seurasi ammuskelu. Vaatteeni olivat tulessa, kenkäni paloivat kokonaan, housuni, hiukseni. Kasvot? Ilmeisesti syttyi voimakas tuli, kun ammukset alkoivat räjähtää ...

- Aleksanteri Karpenko

Vakavien palovammojen ja aivotärähdyksen lisäksi Aleksanterin molemmat jalat murtuivat useista paikoista, mutta hän selviytyi ihmeellisesti hengissä vietettyään kolme vuotta sotasairaaloissa, minkä jälkeen hänet kotiutettiin vuonna 1984 terveydellisistä syistä yliluutnantin arvolla . Palvelustaan ​​Aleksanteri sai Punaisen tähden ritarikunnan, Afganistanin 3. asteen tähtiritarikunnan, mitalit, kunniamerkit [2] . Myöhemmin Aleksanteri palkittiin sotilaallisen urheuden ansiomerkkillä (RSVA, 2016) sekä Pyhän Nikolauksen ihmetyöntekijän ritariuksella (2017). Afganistanissa tapahtuneet jättivät syvän jäljen kaikkeen Alexander Karpenkon jatkotyöhön.

Demobilisoinnin jälkeen

Demobilisoinnin jälkeen vuonna 1984 Aleksanteri astui A. M. Gorkin mukaan nimettyyn Moskovan kirjalliseen instituuttiin , samalla kun hän alkoi julkaista paksuissa aikakauslehdissä. Hän valmistui instituutista vuonna 1989, samana vuonna julkaistiin ensimmäinen runokokoelma Conversations with Death. Nuori Kaarti -kustantamo ehdotti kokoelman Leninin komsomol-palkinnon saajaksi kirjallisuuden ja taiteen alalla, mutta se ei saanut palkintoa. Tätä seurasi kirjat: "Aurinko sirpaleina" (1990); "The Third Side of the medal" (1991); "Atlantis taivaalla" (1997); "Revelations of Loneliness" (2000); "Sanan pappi" (2005).

Vuonna 1991 Melodiya - yhtiö julkaisi jättimäisen levyn Alexander Karpenkon runoista, ja hän myös äänitti kolme magneettista kappalealbumia - "Odota ja elä", "Salamanders Do Not Burn in Fire" ja "Two Truths".

Sen ensimmäinen kirjoittaja oli kuuluisa säveltäjä Vladimir Migulya .

Alexander Karpenko on näytellyt useissa elokuvissa ja dokumenteissa, on toistuvasti osallistunut televisio-ohjelmiin. Säännöllinen osallistuja sotilaiden laulufestivaaleille, kiertueella konserteilla Venäjällä ja Amerikassa. Hän työskentelee useissa kirjallisissa ja laululajeissa, tekee yhteistyötä omiin runoihinsa perustuvien kappaleiden esittäjien kanssa, erityisesti laulaja Irina Shvedovan kanssa . Hän oli naimisissa laulaja Olga Serebryanayan kanssa, joka myös esitti runoihinsa perustuvia kappaleita. Runoilijan ja bardin Alexander Karpenkon nykyinen vaimo on taiteilija Elena Krasnoshchekova. Alexanderilla on kolme lasta: Sofia (s. 1991), Svjatoslav (s. 1992) ja Polina (s. 1996).

Aleksanteri Karpenkon runo "Pyhän Vasilin katedraali" sisältyy Venäjän federaation koulukirjojen ohjelmaan.

Kirjallisuuspalkinnot

Lehtien " Neva " (2018), " Children of Ra " (2014 ja 2015) kirjallisuuspalkintojen voittaja . " Zinziver " (2012, 2013, 2015 ja 2017).

Vuonna 2016 Alexander Karpenko palkittiin LiFFt Eurasian Literary Festival of Festivals -festivaalien hopeamitalilla .

Arvostelut

Afganistanista kirjoittaneista runoilijoista muistin yhden nimen - runoilija Karpenkon, jolla on arpinen kasvo, jakeen "Puhu minulle, ruoho" ankara ja ylevä kirjoittaja.

- Aleksanteri Prohanov

Sasha, sinulla on niin paljon runollisia helmiä! Ja hopeaajan majakat täysin moderneissa säkeissä lumoavat. Ja säkeissä läsnä oleva Jumala luo kahlan "Herakleitoksen sinisen veden" läpi. Ole ja kirjoita!

- Ella Krylova

Vain henkilö, joka kävi läpi tuon kauhean sodan ja joka rakastaa vilpittömästi isänmaataan, voi kirjoittaa niin hämmästyttäviä rivejä: "Venäjän maa! Kotimaa! Anna minulle voimaa nousta ylös... Syleile minua lehtineen, paranna minut ruoholla. Anna minulle yksi elämä. Anna minulle yksi kuolema. Anna minulle hiljaisuus..."

- Igor Talkov

Sasha Karpenko on mielestäni erittäin lahjakas henkilö. Tapasin hänet sattumalta kirjallisessa kahvilassa. Hänestä tehtiin elokuva. Palanut mies, jolla oli palaneet kasvot, räjäytti itsensä panssaroidussa miehistönvaunussa. Hän vietti useita vuosia sairaaloissa. Ei ollut juuri mitään toivoa... Ja sitten tapaamisen jälkeen näin Komsomolskaja Pravdassa hänen runonsa "Paluu". En vain voinut olla kirjoittamatta heille laulua. Hän osoitti sen ensimmäistä kertaa tapaamisessa internationalististen sotilaiden kanssa. Ihan kuin se toimisi. Mutta kaikki on Sashan ansiota.

- Vladimir Migulya

Kuten Sasha Karpenko sanoi hämmästyttävän syvästi ja ytimekkäästi elämästämme: "Hankinnat ovat menetysten ihmissusia."

- Andrei Rostotski

Mikä puhdas poika! Ajattele vaikka Afganistanin jälkeen!

— Valentin Gaft

Seminaarissani opiskellut Sasha Karpenko on kasvanut merkittävästi runoilijana Kirjalliseen instituuttiin verrattuna. "Soitan uskomatonta" - nämä ovat täysin eri tason runoja.

— Igor Volgin

Bibliografia

Diskografia

  1. odota ja elä
  2. Salamanterit eivät pala tulessa
  3. Kaksi totuutta (musiikki Andrey Kirillov)
  4. Puhdistus tulella

Kappaleet

Kritiikki

Televisiossa

Alexander Karpenko osallistui toistuvasti TV-ohjelmaan "Vzglyad", jota johtivat Alexander Lyubimov ja Vladislav Listyev . Ainakin yksi tällainen tietue on säilynyt digitoituna Betakamista [3] .

Muistiinpanot

  1. ↑ Aleksanteri Karpenko. Aikakone . artofwar.ru. Haettu 27. heinäkuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 6. maaliskuuta 2012.
  2. ↑ Kuva Alexander Karpenkosta palkinnoilla . Haettu 17. maaliskuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 17. maaliskuuta 2018.
  3. ↑ Katso. Runoilija Alexander Karpenkon tapaaminen Afganistanin jälkeen sotilastoverin Sergei Pozhadzhukin (1988) kanssa - YouTube . Haettu 8. syyskuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 8. syyskuuta 2021.

Linkit