Kern, Ekaterina Ermolaevna

Ekaterina Ermolaevna Kern (1818 - 6. helmikuuta 1904, Pietari ) - Anna Kernin tytär , säveltäjä Mihail Glinkan rakas , akateemikko Yuli Shokalskyn äiti .

Elämäkerta

Kernin aatelissuvusta . Syntynyt kenraali E.F. Kernin ja hänen vaimonsa A.P. Kernin perheeseen (tunnetaan roolistaan, jonka hän näytteli Pushkinin elämässä , joka omisti hänelle " Muistan ihanan hetken "). Keisari Aleksanteri I :n kummitytär. Toistuvien riitojen vuoksi Catherinen vanhemmat eivät olleet mukana kasvatuksessa. Hänet luovuttiin opiskelemaan Smolnyin jaloneitojen instituuttiin , josta hän valmistui arvosanoin vuonna 1836. Noin 3 vuotta hän asui vanhan isänsä luona, joka toimi tuolloin Smolenskin komentajana . Sitten hän sai työpaikan alma materissa coolina naisena.

Vuonna 1839 E. E. Kern tapasi M. I. Glinkan . Tutustuminen säveltäjään kasvoi rakkaudeksi. Glinkan kirjeestä:

"... katseeni lepäsi tahtomattaan hänessä: hänen selkeät ilmeikkäät silmänsä, epätavallisen hoikka vartalo (...) ja erityinen viehätys ja arvokkuus, joka levisi hänen koko persoonaan, houkuttelivat minua yhä enemmän. (…) Löysin tavan puhua tämän mukavan tytön kanssa. (...) Ilmaisin äärimmäisen taitavasti tunteeni silloin. (...) Pian rakas E.K. jakavat tunteeni täysin, ja tapaamiset hänen kanssaan muuttuivat miellyttävämmiksi. Kaikki elämässä on vastakohtaa, eli päinvastoin (...) Olin inhonnut kotona, mutta kuinka paljon elämää ja nautintoa toisaalta: tuliset runolliset tunteet E. K.:tä kohtaan, jotka hän ymmärsi ja jakoi täysin ... "

Katenka Kern, josta tuli säveltäjän muusa hänen elämänsä aikana, oli Glinkalle inspiraation lähde.

"Kun taiteilija on lähellä häntä ymmärtävää henkilöä, hän saa uutta voimaa."

Ekaterina Kernille oli omistettu joukko hänen vuonna 1839 säveltämiä pieniä teoksia, erityisesti romanssi "Jos tapaan sinut", jonka sanat

”…E. K. valitsi Koltsovin teoksista ja kopioi ne minulle. (…) Valse-Fantaisie [1] kirjoitti hänelle .

Kun M. I. Glinka jätti vaimonsa M. P. Ivanovan [2] vuoden 1839 lopulla , suhteet E. Kerniin kehittyivät edelleen nopeasti vuodesta 1840 lähtien. Mutta pian hän sairastui vakavasti ja muutti äitinsä luo. Keväällä 1840 säveltäjä vieraili jatkuvasti Katariinan luona ja silloin hän kirjoitti Pushkinin runoihin perustuvan romanssin " Muistan ihanan hetken " ja omisti sen sen tyttärelle, jolle runoilija puhui nämä runot.

Vuonna 1841 E. Kern tuli raskaaksi. Glinkan avioeromenettely, joka alkoi vähän ennen tätä, hänen vaimonsa kanssa, joka jäi kiinni salaisiin häihin suuren arvohenkilön veljenpojan kanssa [2] , antoi Catherinelle toivoa tulla säveltäjän vaimoksi. Mihail Ivanovitš oli myös varma, että asia ratkaistaan ​​nopeasti ja että hän voi pian mennä naimisiin Katariinan kanssa. Mutta oikeudenkäynti sai odottamattoman käänteen. Ja vaikka Glinka ei jättänyt väliin yhtäkään oikeuden istuntoa, tapaus venyi. Katariina itki jatkuvasti ja vaati Mihail Ivanovichilta päättäväisiä toimia. Glinka teki päätöksensä - hän antoi hänelle huomattavan summan " vapauttamiseen " aviottomasta lapsesta [3] , vaikka hän oli hyvin huolissaan tapahtuneesta. Pitääkseen kaiken salassa ja välttääkseen skandaalin yhteiskunnassa äiti vei tyttärensä Lubnyyn Ukrainaan " ilmastonmuutosta varten ".

Vuonna 1842 E. Kern palasi Pietariin. Glinka, joka ei ollut vielä saanut avioeroa entisestä vaimostaan, näki hänet kuitenkin usein, kuten hän myöntää muistiinpanoissaan:

"... ei ollut enää entistä runoutta ja entistä intohimoa."

Kesällä 1844 Glinka, joka lähti Pietarista, pysähtyi E. Kernin luo ja sanoi hyvästit hänelle. Sen jälkeen heidän suhteensa käytännössä päättyi. Glinka sai sellaisen toivotun avioeron vasta vuonna 1846 [2] , mutta hän pelkäsi solmia ja eli loppuelämänsä poikamiehenä.

Huolimatta sukulaistensa jatkuvasta suostuttelusta E. Kern kieltäytyi menemästä naimisiin pitkään aikaan. Vasta vuonna 1854, menetettyään toivon Glinkan paluusta hänen luokseen, E. Kern meni naimisiin asianajajan Mihail Osipovich Shokalskyn kanssa. Vuonna 1856 hän synnytti pojan Juliuksen, ja 10 vuotta myöhemmin hän jäi leskeksi, ja hänellä oli pieni lapsi, jolla ei ollut lähes mitään toimeentuloa. Halu antaa pojalleen hyvä koulutus, joka tarjoaisi hänelle uran, pakotti hänet palvelemaan kasvatusneuvojana rikkaissa taloissa. Kotona hän itse valmisteli pojan pääsyä merivoimiin.

Perheystävä - A. S. Pushkinin poika Grigory Aleksandrovich - auttoi Jekaterina Ermolaevnaa kasvattamaan poikansa Juliy Shokalskya (myöhemmin Venäjän maantieteellisen seuran puheenjohtaja ). Ekaterina Ermolaevna vietti loppuelämänsä poikansa perheessä hänen asunnossaan Angliysky Prospektilla Pietarissa. Joka kesä hän kävi kartanolla Smolenskin läänissä , missä hänen suosikkiharrastuksensa oli Pushkinin satujen ja runojen lukeminen ympäröivien kylien lapsille, jotka on kerätty erityisesti tätä tilaisuutta varten. " Corvee " päättyi kuparinikkelien jakamiseen pienille kuuntelijoille . Ekaterina Ermolaevna säilytti rakkautensa Glinkaa kohtaan loppuelämänsä ajan, ja jopa kuollessaan vuonna 1904 hän muisteli säveltäjää syvällä tunteella [3] .

Fiktiossa

Mikhail Kazovskin historiallisen tarinan "Illuminated by Romance" ("Feat", 2017) sankaritar.

Muistiinpanot

1. ↑ Puhumme kaikkien orkesteriversiossa tunteman kuuluisan fantasiavalssin alkuperäisestä pianoversiosta, yhdestä sielukkaalla kauneudellaan hämmästyttävästä Glinkan teoksista.
2. ↑ 1 2 3 Maria Petrovna Ivanova (Glinka) s. 1817 . Ilmoittautuminen: 234301 . Rodovod .  - "26. huhtikuuta 1835 avioliitto: Mihail Ivanovitš Glinka; 15. maaliskuuta 1841 avioliitto: Nikolai Nikolaevich Vasilchikov; Lokakuu 1846 avioero: Mihail Ivanovitš Glinka. Haettu 5. kesäkuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 5. kesäkuuta 2014. (määrätön)
3. ↑ 1 2 Tyrlova, Alexandra. Mikhail Glinka: "Muistan ihanan hetken" . Tyttäret-Äidit . AIF , nro 22 (337) (21. marraskuuta 2006) .  "Ekaterina Ermolaevna ei pitkään aikaan menettänyt toivoaan säveltäjän paluun, hän piti hänen kirjeensä. Vain 7 vuotta Glinkan tauon jälkeen 36-vuotias Ekaterina Kern meni naimisiin asianajajan Mihail Osipovich Shokalskyn kanssa. Ennen häitä morsian vietti koko illan takan ääressä polttaen Glinkan kirjeitä. Käyttöpäivä: 5. kesäkuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. joulukuuta 2013.  (määrätön) [ ]

Linkit

• A. Orlova. Minun Glinkianani