| Olemme sen puolesta | |
| Heitä surua | |
|---|---|
| 59°50′43″ s. sh. 30°56′12″ itäistä pituutta e. | |
| Maa | Venäjä |
| Kylä | Dubrovka |
| rakennuksen tyyppi | kartano |
| Perustaja | N. P. Besak |
| Perustamispäivämäärä | 1840-luku |
| Kumoamisen päivämäärä | 1941 |
| Osavaltio | tuhottu |
Kin-Grust - entinen kartano (tila), sijaitsi nykyaikaisen Dubrovkan kylän alueella, Vsevolozhskin alueella , Leningradin alueella .
Kin-Grustin kartanon syntyajasta ja omistuksen kronologiasta on olemassa useita versioita .
Vuonna 1838 Nevan oikealla rannalla , Viiborgskaja Dubrovkassa , oli kaksi lasitehdasta, jotka oli osoitettu keisarillisen valtion lasi- ja posliinitehtaan Dubrovskaya Forest Dachalle. Lasituotannon lakkautumisen jälkeen 1840-luvulta alkaen valtion maita alettiin myydä.
Samaan aikaan entisen lasitehtaan maille todellinen valtioneuvoston jäsen , kenraali Nikolai Pavlovich Bezak , perusti kartanon, jonka hän antoi nimeksi Kin-Sadness . Kartanon vieressä, Nevan rannalla, oli höyrylaituri, Nevan hinauspolun varrella N.P. Bezak järjesti kukkapenkkejä.
1870-luvulla kartanon osti asianajaja N.A. Mordvinov.
1900-luvun alussa Kin-Grustin kartanon ja Dubrovkan puolikartanon ostivat kauppiaat Aleksanteri ja Fjodor Aleksejevitš Lyubishchev.
Vallankumouksen jälkeen kartano rakennettiin uudelleen kerhoksi.
Kin-Grustin tila paloi Leningradin piirityksen aikana.
Tällä hetkellä on säilynyt vain valurautaleijona, joka seisoo kartanon kuistilla [1] .
1860-luvulla Dubrovka -joen ja Nevan yhtymäkohdassa oli Mikhailovskoje- kylä , jonka omisti todellinen valtioneuvoston jäsen N. P. Bezakin.
Kauppias S.S. Mikhalev rakensi 1890-luvulla Nevan rannoille 9 hehtaarin alueen Kin-Grustiksi .
1900-luvulla jo 1680 hehtaarin suuruisen kartanon osti kauppias, perinnöllinen kunniakansalainen Aleksanteri Aleksejevitš Lyubishchev.
Vuonna 1910 hän perusti Tulan maapankkiin Kin-Grustin kartanon. Kartanon inventaarioon todettiin: ”Kiinteistö Nevan korkealla rannalla, hyvin rakennettu. Kartano on suuri ja hyvin sisustettu. Taloa ympäröivät kauniit vanhat puut, julkisivu on avoin ja upeat näkymät vastarannalle.
Kartanon talo oli tehty kivestä. Keittiöt, vajat, sikatalo, navetta, kolme asuinrakennusta ja kuusi mökkiä ovat puisia.
Vuoteen 1912 saakka Aleksander Alekseevich Lyubishchev vuokrasi tilansa paikalliselle zemstvo-koululle ja myi sitten tilansa Dubrovkan osakeyhtiölle [2] .
Shlisselburgin alueen kansantalouden tilastoaineiston mukaan kauppias S. S. Mikhalev osti vuonna 1878 Kin-Grustin kartanon , jonka pinta-ala oli 1640 hehtaaria 72 000 ruplalla.
Vuoden 1889 tietojen mukaan hän vuokrasi maan naapurikylän Mikhailovkan talonpoikien seuralle. Hänellä oli tilalla 19 hevosta ja 24 lehmää. Mihalev itse ei asunut tilalla, johtaja hoiti taloutta 120 ruplalla vuodessa. Tilalla oli viisi asuinrakennusta, kolme taloa omistajalle ja isännöitsijälle, yksi työläistalo ja yksi muihin tarpeisiin. Siellä oli kaksi navetta 45 lehmälle, yksi navetta ja navetta. Kartano toimitti maitoa, dacha vuokrattiin 250 ruplaa vuodessa [3] .
Vuosina 1900 ja 1905 Mihailovskojeen kylä, jossa kartano sijaitsi, kuului kauppiasveljille Aleksanteri ja Fjodor Aleksejevitš Lyubishcheville [4] [5] .