Kita (vuori)

Kita
Japanilainen 北岳

Näkymä Kita-vuorelle Komatsu-vuorelta aamunkoitteessa
Korkein kohta
Korkeus3193 [1]  m
Suhteellinen korkeus2239 m
Ensimmäinen nousu1867 
Sijainti
35°40′28″ s. sh. 138°14′20 tuumaa e.
Maa
SaariHonshu 
vuoristojärjestelmäJapanilaiset Alpit 
Ridge tai massiiviAkaishi 
punainen pisteKita
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Kita ( jap. 北岳 kita dake )  on japanilainen vuori, joka sijaitsee Honshun saarella , osa Akaishin vuoristoa ; Japanin toiseksi korkein vuori (3192 m, Fujia huonompi ) [1] . Koostuu sedimenttikivistä [2] . Kita on myös maan korkein ei-vulkaaninen vuori. Se sisältyy Japanin 100 kuuluisaan vuoreen [3] , 100 Japanin uuteen kuuluisaan vuoreen ja kasviin [4] ja 100 Yamanashin prefektuurin kuuluisaan vuoreen [ [5] sekä yhdessä Aino- ja Mt. . " ( jap. 白峰三山 shirane sanzan ) [6] . Kitan juurelta alkaa Norogawa-joki ( jap. 野呂川) , Hayakawan ( jap. 早川 hayakawa ) sivujoki .

Vuoren itäinen loiva rinne on suosittu kiipeilykohde Kitalla. Siellä on matkailuinfrastruktuuri: Hirokawaran kylässä on turistitukikohta, jonka vierailijoista 70 % aikoo kiivetä Kita [7] [8] ; huipulla on kaksi vuoristomökkiä , joissa kussakin on kapasiteetti 150 henkilöä [9] [10] .

Historia

Kita kuuluu Shimanto - ryhmään (四万 十層群 shimanto so:gun ) [11] ja on kalkkikivien ja basalttien melangi [ ] [13] .

Vuonna 1908 Japanin vuorikiipeilyjärjestön perustaja Usui Kojima ( jap. 小島烏水) löysi huipulta kivipyhäkön, jossa oli merkintä " Kansain aikakauden vuosi 7 " (1795) [14] . Edon aikakauden korografisessa tutkielmassa Kai kokushi mainitsee "kolmesta valkoisesta huipusta pohjoiseen päin olevan korkeimman", eli Kita-vuoren [2] [15] . Samalla aikakaudella Fuji-vuori, Kita ja Yatsuga -vuori pidettiin pyhinä kamin elinympäristönä [16] , korkeimpina silloisina tunnetuina huippuina .

"Kolme lumivalkoista huippua" mainitaan toistuvasti kirjallisuudessa: 1000-luvun runollisen antologian Kokinshu (käännöksessä se esiintyy nimellä "Valkoinen vuori"), eeppisessä Tarina Tairan talosta ja muissa teoksissa [8]

Keskiaikainen
japanilainen		 Moderni
japanilainen		 Lukeminen Irina Ioffen käännös venäjäksi


_
_
_
_ _

惜しい 命 ではない が 、
今日 恥知ら ず に も 生き き が あっ て 、
今 まで 機会 に 恵 ま た
甲斐 の 白根 を ことができ よ よ よ よ た た た た た た た た た た た た た た た た た た

Oshii inochi de wa nai ga,
kyo: made hajishirazu ni mo ikite kita kai ga atte,
ima made miru kikai ni megumarenakatta
kai no no shirane o miru koto ga dekita yo

Ei ole sopivaa syyttää sitä tosiasiaa,
että elämä on eletty hedelmättömissä huolissa,
jos sinulle annettiin nähdä Shirane Peak Kai:ssa

Ensimmäisen nousun teki Naoe Natori (名 取直江) vuonna 1871 yhteisymmärryksessä paikallisten viranomaisten kanssa [14] [17] . Vuonna 1902 Kitan valloitti englantilainen lähetyssaarnaaja Walter Weston , vuonna 1905 Kuro Date ( Jap. 伊達九郎) käveli Notorin, Ainon ja Kitan välistä harjua pitkin [18] . Vuonna 1924 Kitan juurelle rakennettiin vuoristomökki kiipeilijöille [19] .

Ensimmäisen nousun lumen peittämälle Kitalle teki vuonna 1925 neljä Japanin vuorikiipeilyjärjestön [8] jäsentä . Jatkossa kiipeilijöiden painopiste siirtyi vaikeampaan nousuun rinteeseen tukipilarin avulla, joista ensimmäinen tapahtui kaksi vuotta myöhemmin [20] . Kun Akaishin vuoriston vuoret liitettiin vastaperustettuun kansallispuistoon 1. kesäkuuta 1964, ne kaikki joutuivat valtion erityissuojelun alle [21] . Vuonna 1980 avattiin Kitazawan sola , jonka kautta Kitazaan bussit tulevat kiipeilijöiden ja turistien kanssa [22] , ja kaksi vuotta aiemmin avattiin vuoristohuvila, johon mahtuu 150 henkilöä [9] . Vuorelle järjestettiin kolmannen luokan trigonometrinen piste ja sen korkeus mitattiin tarkasti [23] [24] . Vuonna 1988 kruununprinssi Naruhito [25] [26] valloitti Kita-vuoren .

Kasvisto ja eläimistö

Kita-vuoren märillä rinteillä kasvaa subalpiinilajeja , kuten tonttusetri , kirjava hemlock , Vicha-kuusi , puolukka , kivikoivu , hienokuusilehti [22] . Alppikasveja edustavat paimenkukaro , akoniitti , leinikki Ranunculus japonicus , yomogi , äärimmäisen uhanalainen terva Silene uralensis [27] . Kalkkikiven kaakkoisrinteellä asuu vuoren endeeminen Callianthemum hondoense [ , jota uhkaa luvaton kerääminen [28] [27] .

Tundra pelto , pähkinänsärkijä sekä kriittisesti haavoittuva (Yamanashissa) alppihaukka elävät Siperian mäntymetsässä [29] [30] . Japanilainen serow elää 1000–2600 metrin korkeudessa [22] . Vuorenrakoihin kaivautuu alalaji Mustela erminea nippon [29] . Alppien vyöhykkeellä asuu japanilaisia ​​makakkeja [29] .

Vuonna 2008 sikahirvi aiheutti suurta vahinkoa Kita-vuoren alppikasveille, ja seuraavana vuonna Japanin ympäristöministeriö asetti tällaisten tapausten estämiseksi jatkossa toimikunnan, joka laati toimintasuunnitelman, joka toteutettiin vuonna 2010. [31] .

Kirjallisuus

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 日本の主な山岳標高 (japani) . 国土地理院. Haettu 6. marraskuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 2. toukokuuta 2012.
  2. ↑ 1 2 コンサイス日本山名辞典 (japani) . - 三省堂, 1992. - s. 154. - ISBN 4-385-15403-1 .
  3. ↑ 深田久弥.日本百名山 (japani) . - 朝日新聞出版, 1982. - S. 297-300頁. — ISBN 4-02-260871-4 .
  4. ↑ 田中澄江.新・花の百名山 (japani) . - 文藝春秋, 1995. - S. 189-192頁. — ISBN 4-16-731304-9 .
  5. ↑ 山梨百名山 (japani) . 社団法人やまなし観光推進機構. Haettu 6. marraskuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 25. maaliskuuta 2010.
  6. ↑ 白峰三山 (japani)  (linkki ei saatavilla) . 南アルプス芦安山岳館. Haettu 12. marraskuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 25. joulukuuta 2011.
  7. ↑ 南アルプス市広河原山荘 (japani)  (downlink) . 南アルプス芦安山岳館. Käyttöpäivä: 12. joulukuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 27. syyskuuta 2011.
  8. ↑ 1 2 3 北岳 (japani)  (downlink) . 南アルプス芦安山岳館. Haettu 6. marraskuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 22. heinäkuuta 2011.
  9. ↑ 1 2 南アルプス市山梨県北岳山荘 (japani)  (kuollut linkki) . 南アルプス芦安山岳館. Haettu 1. marraskuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 24. syyskuuta 2011.
  10. ↑ 北岳肩ノ小屋 (japani)  (downlink) . 南アルプス芦安山岳館. Haettu 1. marraskuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 26. syyskuuta 2011.
  11. ↑ 南アルプス総合学術検討委員会. 南アルプス学術総論 (japani) . — 南アルプス世界自然遺産登録推進協議会, 2010. Arkistoitu kopio (linkki ei ole käytettävissä) . Haettu 22. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 13. tammikuuta 2012. 
  12. ↑ 小泉武栄; Q&A  (japani) / 日本勤労者山岳連盟(労山)編. - 大月書店, 2000. - ISBN 4-272-61048-1 . , Kanssa. 38
  13. ↑ 学術総論, 2010 , s. 29.
  14. ↑ 1 2 山と溪谷社編.日本の山1000  (japani) . - 山と溪谷社, 1992. - S. 450-451頁. — ISBN 4-635-09025-6 .
  15. ↑ 日本三百名山 (japani) . - 毎日新聞社, 1997. - S. 125頁. — ISBN 4-620-60524-7 .
  16. ↑ 髙橋修 「近世甲斐国 絵 序 説 説 山梨 山梨 立 博物館 の 甲斐 国 絵図 の 対 話 対 話 対 話」 山梨 県 立 博物館 2 号 』2008 年 年
  17. ↑ 南アルプスの登山史 (japani)  (linkkiä ei ole saatavilla) . 南アルプス世界自然遺産登録山梨県連絡協議会. Haettu 1. marraskuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 14. heinäkuuta 2014.
  18. ↑ ウォルター・ウェストン.日本アルプス再訪 (japani) . - 平凡社, 1996. - S. 453-454頁. - ISBN 4-58-276161-5 .
  19. ↑ 中西俊明.北岳を歩く (japani) . - 山と溪谷社, 1993. - (山小屋の主人がガイドする). — ISBN 4-635-17066-7 .
  20. ↑ 北岳・北岳バットレス (japani)  (downlink) . 南アルプス芦安山岳館. Haettu 22. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 1. toukokuuta 2015.
  21. ↑ 南アルプスの国立公園紹介 (jap.) . 環境省自然環境局. Haettu 1. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. maaliskuuta 2011.
  22. ↑ 1 2 3 南アルプス国立公園管理計画書 (japani) (PDF). 環境省自然環境局南関東地区自然保護事務所 (joulukuu 2001). Haettu 2. marraskuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 14. tammikuuta 2012.
  23. ↑ 日本第二の高山「北岳」の標高を改訂 (japani)  (linkki ei saatavilla) . 国土地理院 (11. 2004). Haettu 1. marraskuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 23. maaliskuuta 2011.
  24. ↑ 基準点成果等閲覧サービス (japani)  (linkki ei saatavilla) . 国土地理院. Haettu 3. marraskuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 9. helmikuuta 2015.
  25. ↑ 徳仁殿下登山履歴. Haettu 22. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016.
  26. ↑ EDICO.歩いてみたい日本の名山 (jap. ) - 西東社, 2004. - S. 202頁. — ISBN 4-791-61227-2 .
  27. ↑ 1 2 絶滅 寸 前の理解 を 高山 植物 園芸 ・ 笛吹高 研究 部 が 分析 、 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 山梨 山梨 日日 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞 新聞訴え 訴え 訴え 日日 日日 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え 訴え. 2010 ) . Käyttöpäivä: 20. joulukuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 13. tammikuuta 2012. 
  28. ↑ 名取俊 樹  . — 京都: 日本生態学会誌編集委員会, 2008. — 11. lokakuuta (第3数). —第301—305頁. — ISSN 00215007 . Arkistoitu alkuperäisestä 5. marraskuuta 2012.
  29. ↑ 1 2 3 南アルプス総合学術検討委員会(2010)、35-37頁
  30. ↑ 山梨県 Punainen kirja （平成17年6月公開）  (japani) . 山梨県. Haettu 1. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 9. tammikuuta 2011.
  31. > _ _  _  _ - 甲府: 日本高山植物保護協会, 2010. - 5. helmikuuta (第62数). —第2—3頁頁.
  Siirry Wikidata-kohteeseen  Bibliografisissa luetteloissa