| Schleswig-Holsteinin liittovaltion perustuslaki | |
|---|---|
| Saksan kieli Verfassung des Landes Schleswig-Holstein | |
| Schleswig-Holsteinin liittovaltion perustuslain ensimmäinen sivu, sellaisena kuin se on muutettuna 2. joulukuuta 2014 saksaksi ja alasaksaksi | |
| Oikeusala | Perustuslaki |
| Näytä | perustuslaki |
| Osavaltio | Saksa ( Schleswig-Holstein ) |
| Hyväksyminen | 13. joulukuuta 1949 |
| Nykyinen painos | päivätty 2. joulukuuta 2014 |
Schleswig-Holsteinin liittovaltion ( saksa: Verfassung des Landes Schleswig-Holstein ) 13. joulukuuta 1949 tehty perustuslaki on Schleswig-Holsteinin liittovaltion tärkein laki , joka tuli voimaan 12. tammikuuta 1950. nimi Schleswig-Holsteinin osavaltion osavaltion perussääntö ( saksaksi Landessatzung für Schleswig-Holstein ) [1] . Perustuslaki- ja eduskuntauudistus johti päälain nimen muutokseen 13.6.1990. Schleswig-Holsteinin liittovaltion perustuslain nykyinen nimi hyväksyttiin 2. joulukuuta 2014.
Saksalainen juristi ja Tanskan palveluksessa oleva virkamies Uwe Jens Lornsen teki jo 1800-luvun alkupuoliskolla esityötä kehittääkseen Tanskan kruunun hallinnassa olevien Schleswigin ja Holsteinin herttuakuntien perustuslaillista asemaa. . Tuolloin Schleswig oli Tanskan alue, Holstein Saksan valaliiton jäsenmaa , mutta molempia alueita hallitsi Tanskan kuningas, joka oli persoonaliiton mukaan Schleswigin ja Holsteinin herttua . Lornsen kuitenkin vaati Schleswig-Holsteinille suurempaa autonomiaa Tanskan politiikassa, jota edelleen leimaa absolutismi .
Tanskan ja Preussin välisen sodan alkaessa 24. heinäkuuta 1848 väliaikaisen hallituksen erityinen komissio oli jo esittänyt luonnoksen "Schleswigin ja Holsteinin herttuakuntien valtion peruslaista". Tämän luonnoksen 3 artiklassa lukee: "Schleswigin ja Holsteinin herttuakunnat ovat osa Saksan valtioiden liittoa . " Vuonna 1854 Schleswigin ja Holsteinin perustuslaki annettiin Tanskan hallitukselle harkittavaksi.
Toisen maailmansodan jälkeen Schleswig-Holstein oli Britannian sotilashallinnon alaisuudessa . Vuonna 1946 hän julkaisi väliaikaisen maalain väliaikaisena perustuslaina. Nimitetty osavaltion parlamentti hyväksyi tämän ohjesäännön 12. kesäkuuta 1946. Kunnes vuoden 1949 perustuslaki hyväksyttiin, tämä väliaikainen perustuslaki muodosti Schleswig-Holsteinin lainsäädännön oikeusperustan.
Vuonna 1949 Preussin samannimisestä maakunnasta peräisin olevan Schleswig-Holsteinin liittovaltion ensimmäinen vaaleilla valittu Landtag hyväksyi liittovaltion perussäännön. Termi "sääntö" valittiin "perustuslain" sijaan, koska Saksan liittotasavallan perustuslain tavoin sen pitäisi olla voimassa vain siihen asti, kunnes jakautunut Saksa yhdistyy yhdeksi valtioksi.
Keskustelu perustuslaista sujui epäsuotuisassa ilmapiirissä. Schleswig-Holsteinin maapäivien vuoden 1947 vaalien jälkeen SPD : llä oli ehdoton enemmistö, vaikka sillä oli murto-osa äänistä. siitä annettu, oli vain 41,1 prosenttia. Kunnallisvaaleissa 24. lokakuuta 1948 ja Bundestag-vaaleissa vuonna 1949 CDU osoittautui SPD:täkin vahvemmiksi. Tämän vuoksi SPD-konjunktuuri hylkäsi opposition vaatimuksen perustuslaillisen kokouksen järjestämisestä ja päätti, että Landtagin tulisi hyväksyä liittovaltion perussääntö. Oppositiopuolueiden vastustus perustuslakiin, jonka mukaan perustuslaki on hyväksyttävä äänten ehdottomalla enemmistöllä (2/3 äänistä tarvitaan tuleviin perustuslain muutoksiin), oli vielä ankarampaa.
Näillä muutoksilla SPD aikoi korjata pysyvästi politiikkansa erittäin kiistanalaiset avainkohdat: kuusi vuotta peruskoulutusta ja maareformia.
Sen jälkeen kun sisäministeri Wilhelm Keber esitti 24. lokakuuta 1949 nämä määräykset sisältävän liittovaltion säädösluonnoksen, CDU:n varajäsen Hermann von Mangoldt vaati, että CDU ei osallistu perustuslaillisiin keskusteluihin nykyisen asiainjärjestyksen mukaisesti, minkä seurauksena kristillisdemokraatit valitti liittovaltion perustuslakituomioistuimeen . Myös Etelä-Schleswigin valitsijoiden liitto arvosteli voimakkaasti hyväksymismenettelyä ja perustuslakiluonnosta.
SPD ei ollut valmis vastaamaan opposition toiveisiin. Näin ollen neuvotteluja käytiin vain SPD:n ja SUI:n varajäsenten kanssa. CDU lähetti vain Hans-Jürgen Klinkerin ja Emmy Luthierin tarkkailijoiksi.
Maapäivien presidentti Hermann Ludemann (SPD) yritti löytää kompromissin ehdottamalla kuuden vuoden peruskoulutusta koskevan kohdan poistamista. Hänen puolueensa hylkäsi tämän ehdotuksen väittäen, että toinen tuleva enemmistö Landtagissa voisi kumota tämän määräyksen.
Tästä konjunktuurista johtuen luonnoksen käsittely johti vain muutamiin muutoksiin. Alkuperäiseen versioon verrattuna maapäivien kestoa pidennettiin 3 vuodesta 4 vuoteen (vaikka tätä säännöstä pitäisi soveltaa vasta seuraavien eduskuntavaalien jälkeen), ja perustuslakiin lisättiin lauseke rakentavasta epäluottamuslauseesta. Säännös maareformista (8 §) ja peruskoulutus säilyi perustuslaissa. SPD:n 42 kansanedustajaa hyväksyivät perustuslain 13. joulukuuta 1949 kahden CDU:n ja SUI:n tarkkailijan ääniä vastaan. Vain kaksi SUI:n edustajaa äänesti tyhjää: Berthold Bahnsen ja Viktor Graf von Reventlow-Kriminil.
SPD:n yritykset suojella politiikkansa pääsäännöksiä perustuslain kautta oikeudenmukaisen demokraattisen mielipiteen muodostumiselta eivät onnistuneet. Maapäivien vaaleissa vuonna 1950 hän menetti 16,3 % äänistä ja joutui asettumaan oppositioon. 20. marraskuuta 1950 perustuslain määräykset kuuden vuoden peruskoulutuksesta ja maareformista poistettiin liittovaltion perussäännöstä (GVOBl. Schl.-HS 391.
Kielin tapaus, jonka aiheutti silloisen pääministerin Uwe Barschelin ympärillä oleva poliittinen skandaali, johti vuonna 1990 kattavaan perustuslailliseen ja parlamentaariseen uudistukseen, jonka seurauksena hyväksyttiin 13. kesäkuuta laki Schleswig-Holsteinin liittovaltion perussäännön muuttamisesta. 1990 [2] .
Huhtikuussa 2013 kaikki parlamentaariset ryhmät päättivät perustaa "perustuslakiuudistusta" käsittelevän erityisvaliokunnan, jonka tavoitteena on tehdä seuraavat perustuslakiin tehdyt muutokset [3] :
Erityistoimikunnan suosituksissa huomioitiin myös väestön ja yhdistysten esitykset, joista osa otettiin myös huomioon. Äänestys maapäivissä pidettiin 8. lokakuuta 2014. Läsnä olleista 66 kansanedustajasta 61 äänesti lahkon perustuslain muutosehdotuksen puolesta. Uusi perustuslaki vähentää kansanäänestysten päätösvaltaisuutta. Digitaalisen yksityisyyden suoja ja digitaalisten peruspalvelujen edelleen kehittäminen, tanskalaisvähemmistön mahdollisuus kansalliseen koulutukseen on saanut perustuslaillisen aseman. Vammaisten oppilaiden pääsy oppilaitoksiin ja kansalaisten "läheinen" hallitus ovat myös kansallisia tavoitteita (perustuslaissa viitataan "kansallisiin (maa)tarkoituksiin"). Maapäiville myönnettiin lisää oikeuksia, uudistuksen mukaan hän voi pakottaa osavaltion hallituksen tekemään perustuslakivalituksia liittovaltion perustuslakituomioistuimelle. Maapäivillä ei ollut enemmistöä Jumalan mainitsemisesta perustuslaissa. Myös kaksi aloitetta Jumalan mainitsemisesta perustuslaissa hylättiin heinäkuussa 2016 [4] .
Artiklan 1 mukaan Schleswig-Holstein on Saksan liittotasavallan jäsen. Kuten perustuslaissa, liittovaltion perustuslaissa määrätään toimivallan jaosta lainsäätäjän (Landtag), toimeenpanovallan (osavaltion hallitus) ja oikeuslaitoksen (liittovaltion tuomioistuimet) välillä. Toinen perustuslaillinen elin on tilijaosto. Lisäksi maa- ja kuntatasojen välillä on niin sanottu vertikaalinen toimivallanjako, joilla kullakin on omat vastuunsa ja tehtävänsä. Perustuslaki sisältää myös kansainvälisesti tunnustetut suoran demokratian elementit.
Vuodesta 1990 lähtien perustuslain uusi elementti ovat niin sanotut valtion objektiiviset määräykset, esimerkiksi friisiläisten ja tanskalaisten vähemmistöryhmien suojelu, 14. marraskuuta 2012 annettu Landtag-asetus saksalaisista sinteistä ja romaneista liittovaltiossa (art. 5) [5] , miesten ja naisten välisen tasa -arvon tukeminen (6 artikla), elämän luonnollisen perustan suojelu (7 artikla) tai kulttuurin suojelu ja kehittäminen, mukaan lukien alasaksan kieli (Art. 9).
Kunnes Schleswig-Holsteinin perustuslakituomioistuin perustettiin toukokuussa 2008, liittovaltion perustuslailliset kiistat kuuluivat liittovaltion perustuslakituomioistuimelle.