Andrea Costa | |
---|---|
ital. Andrea Costa | |
Syntymäaika | 30. marraskuuta 1851 |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 19. tammikuuta 1910 (58-vuotiaana) |
Kuoleman paikka | |
Kansalaisuus | |
Ammatti | poliitikko |
koulutus | |
Lähetys | |
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Andrea Costa (Costa; 30. marraskuuta 1851 , Imola - 19. tammikuuta 1910 , Imola ) - italialainen sosialisti , yksi Italian sosialistipuolueen perustajista . Venäjän vallankumouksellisen Anna Kulishevan toinen aviomies .
Valmistunut Bolognan yliopistosta . Alun perin anarkisti yhdessä muiden bakuninistien Carlo Cafieron , Giuseppe Fanellin ja Errico Malatestan kanssa perusti Italian First Internationalin liiton vuonna 1872 . Vuosina 1873 ja 1874 hänet pidätettiin osallistumisesta vallankumousliikkeeseen Romagnassa, vuonna 1877 hän pakeni ulkomaille uuden sosialistisen propagandan takia, missä hän solmi suhteet marxilaisiin sosialisteihin ja vuonna 1878 osallistui kansainväliseen sosialistien kongressiin Pariisissa . , jonka jälkeen hänet tuomittiin Dufortin lain mukaan 2 vuoden vankeuteen, mutta hänet vapautettiin Grevyn valinnan jälkeen .
Hän palasi Italiaan vuonna 1882 ja valittiin parlamenttiin poliisin valvonnasta huolimatta. Costasta tuli yksi ensimmäisistä sosialistiparlamentaarikoista Euroopassa, ja hän liittyi parlamentin äärivasemmiston riveihin ja kävi katkeraa taistelua Crispin kanssa. Vuonna 1889 Oberdankin kunniaksi järjestetyn mielenosoituksen jälkeen hänen täytyi paeta Sveitsiin ja sieltä Pariisiin . Vaikka hän ei ollut kelvollinen, hänet valittiin kolme kertaa Ravennassa ja Bolognassa.
9. kesäkuuta 1877 hän esitti raportin "propagandasta teoin". Saman vuoden elokuun 5. päivänä Bulletin of the Jura Federation julkaisi artikkelin nimeltä "Propaganda by Action", joka on kirjoitettu Paul Broussetin osallistuessa ja jonka tarkoituksena oli selventää tämän termin merkitystä, josta "on usein puhuttu viime aikoina". Jura-liitossa" [2] . Artikkelin tekijöiden mielestä sosialistisen propagandan tavanomaiset menetelmät - yksittäiset keskustelut, kokoukset ja luennot, painettu propaganda - ovat luonteeltaan teoreettisia ja selvästi riittämättömiä. Propaganda teolla pyrkii herättämään laajempaa työväestöä, myös niitä, jotka eivät käy mielenosoituksissa eivätkä lue lehdistöä ja lehtisiä. Samalla se ei ole tapa tehdä vallankumousta, putskismia, kun pieni joukko salaliittolaisia toimii kansan sijasta ja heidän puolestaan [2] .
Sanakirjat ja tietosanakirjat |
| |||
---|---|---|---|---|
|