Orjakirja (myös linnoitus ) - Venäjän valtakunnan lainsäädännössä "orja-asioissa" kirjattu liiketoimi (vastaa suunnilleen nykyaikaista notaarin vahvistamista ja omistusoikeuksien rekisteröintiä).
Vuoden 1649 valtuuston säännöstön (X luvun pykälät 240-259) mukaan nimitys "linnoitukset" ei tarkoittanut vain linnoituksia , kirjoituksia , kiinnityksiä , kirjallisia asiakirjoja ja muita maaorjuuden määräämiä tekoja , vaan yleensä kaikkia kirjallisia velvoitteita ja sopimukset ( kaikenlaiset orjuudet, lainatut , palkatut , henkiset muistot , salaliitto, häämuistot ) [1] .
Ainakin 1600-luvulta peräisin olevat kirjalliset sopimukset ovat tehneet "aluevirkailijat" , joita vuodesta 1701 lähtien kutsuttiin maaorjavirkailijoiksi . Linnoitusten suunnittelua säänneltiin valtion tasolla: alun perin maaorjuuden virkailijat olivat armeijan valvonnassa , vuodesta 1706 lähtien he olivat Moskovan kaupungintalon , vuodesta 1719 lähtien oikeuskollegiumin lainkäyttövallan alaisia . Vuonna 1775 College of Justice purettiin, ja osana meneillään olevaa maakuntauudistusta valvonta hajautettiin; Siviili- ja läänintuomioistuinten jaostot alkoivat käsitellä maaorjuuden rekisteröintiä.
Ennen notaarisäännöstön käyttöönottoa vuonna 1866 erotettiin kahden tyyppisiä orjakirjoja:
Ensimmäiseen tyyppiin kuuluivat kiinteistöjen omistusoikeuksien siirtoa koskevat asiakirjat (myyntikirjat, kiinnitykset, asiakirjat), toiseen - salaiset asiakirjat [2] (testamentit, lainakirjat, irtaimen omaisuuden kiinnitykset jne.). Nämä ja muut teot tehtiin "orja-asioissa", jotka sijaitsivat siviilituomioistuimen kammioissa.
Vuoden 1866 jälkeen salaisten toimien toimeenpano siirtyi notaarien tehtäväksi, ja aiemmin maaorjaasioissa suoritettujen toimien rekisteröinti "orjajärjestykseen" (ja joka säilytti nimen "orjatoimi" vasta vuoden 1866 jälkeen) siirtyi notaariarkistoon, jota hoidettiin. vanhempien notaarien toimesta. Vuoden 1866 jälkeen orjakirjat laadittiin notaarissa ja kirjattiin hänen kirjoihin, joista ote esitettiin vanhemmalle notaarille hyväksyttäväksi, kirjattiin maaorjarekisteriin ja merkittiin orjakirjarekisteriin. Otetta maaorjakirjasta kutsuttiin orjatoimeksi sanan täsmällisessä merkityksessä.