Kuzmin, Aleksanteri Stepanovitš (paikallishistorioitsija)

Aleksanteri Stepanovitš Kuzmin
Syntymäaika 18. syyskuuta 1923( 18.9.1923 )
Syntymäpaikka Zarechien kylä (Okulkovskaya)
Kuolinpäivämäärä 31. tammikuuta 2005 (81-vuotias)( 31.1.2005 )
Kuoleman paikka Velsk
Kansalaisuus  Neuvostoliiton Venäjä
 
Ammatti paikallishistorioitsija, työvoimaopettaja
Palkinnot ja palkinnot

Isänmaallisen sodan toisen asteen ritarikunta SU-mitali Koenigsbergin vangitsemisesta ribbon.svg Mitali "Voitosta Saksasta suuressa isänmaallissodassa 1941-1945"

Aleksander Stepanovitš Kuzmin (18. syyskuuta 1923 - 31. tammikuuta 2005) - Velskin kaupungin paikallishistorioitsija , etulinjan sotilas, työskenteli työväenopettajana Velskin sisäoppilaitoksessa ja koulussa nro 1 30 vuotta. Kunniakansalainen Velsk (2004).

Elämäkerta

Syntynyt vuonna 1923 Zarechye (Okulkovskaya) kylässä Velskyn alueella Arkangelin alueella talonpoikaperheessä.

Valmistuttuaan seitsenvuotisen koulun vuonna 1937 hän liittyi komsomoliin, työskenteli kolhoosissa kolme vuotta, päätti jatkaa opintojaan, mutta sota alkoi.

Edessä huhtikuusta 1942 lähtien - T-34- panssarivaunun radio-ase-tykki , taisteli Volhovin ja Valko-Venäjän 3. rintamalla.

Vuonna 1945 hän palveli Punaisen tähden ritarikunnan 60. raskaassa itseliikkuvassa panssarirykmentissä Itä-Preussissa.

Hänelle myönnettiin Isänmaallisen sodan II asteen ritarikunta (1985), mitalit " Koenigsbergin valloituksesta " ja " Voitosta Saksasta ", kunniamerkki "Erinomainen tankkeri".

Sodan jälkeen hän palasi kotimaahansa, asettui Velskiin , jonne rakensi talon, meni naimisiin ja kasvatti neljä tytärtä. Vuonna 1950 hän liittyi puolueeseen .

Noin 30 vuoden ajan hän työskenteli työvoiman opettajana sisäoppilaitoksessa ja koulussa numero 1 Velskin kaupungissa.

Hän valmistui poissaolevana Solvychegodskin pedagogisesta korkeakoulusta, sitten Velskin opettajien instituutista (1956).

Vuonna 1979 hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle. Hän kuoli vuonna 2005 Velskissä.

Vuonna 2013 koulun 1 rakennuksessa avattiin muistolaatta työvoiman opettajan, paikallishistorioitsija A. S. Kuzminin muistoksi.

Teoksia paikallishistoriasta

Koko elämänsä hän osallistui aktiivisesti paikalliseen historiaan, teki yhteistyötä Velskin kotiseutumuseon kanssa.

Esseitä, tarinoita, arkistomateriaalikokoelmia julkaistiin aluelehtien ja Pravda Severan sivuilla .

Hänen tutkimuksensa ja julkaisunsa ansiosta Velskin Severnaja-katu nimettiin uudelleen N. E. Konev -kaduksi ja Pengerrys nimettiin P. A. Moiseenkon mukaan .

Veleskan maan menneisyyttä käsittelevän kokoelman kirjoittaja ”Muistiinpanoja menneisyydestä. Historia ja kohtalo”, julkaistu vuonna 1997.

Lähteet