William Curton | |
---|---|
Syntymäaika | 1808 [1] [2] [3] […] |
Syntymäpaikka | |
Kuolinpäivämäärä | 17. kesäkuuta 1864 [3] [4] tai 1864 [5] |
Maa | |
Työpaikka | |
Alma mater |
William Curton ( eng. Cureton ; 1808 - 17. kesäkuuta 1864 ) - englantilainen orientalisti .
Lontoon kuninkaallisen seuran jäsen ( 1838) [6] , Pietarin tiedeakatemian ulkomainen vastaava jäsen (1862) [7] .
Hän opiskeli Oxfordissa , hyväksyi papiston, julkaisi ( 1846 ) British Museumin arabiankielisten käsikirjoitusten luettelon ensimmäisen osan . Hänen maineensa tieteellisessä maailmassa perustui pääosin hänen julkaisuihinsa ja muokkauksiinsa siihen asti tuntemattomista syyrialaisista käsikirjoituksista, jotka olivat tärkeitä muinaisen kristillisen kirkon historialle, kokoelmasta vuosina 1841 ja 1843 , jonka Tattam hankki Egyptin suolan luostareista. aavikko.
Hänen ensimmäinen ja tunnetuin julkaisunsa oli syyrialainen käännös Ignatiuksen kirjeistä Polykarpukselle, efesolaisille ja roomalaisille (Lontoo, 1845 ), joka aiheutti vakavia kirjallisia kiistoja. Curton puolusti voimakkaasti kantaa, jonka mukaan hänen löytämänsä syyrialainen teksti oli kirjeiden alkuperäinen; todisteena hän lainasi teoksia: "Vinditiae Ignatianae" ( 1846 ) ja "Corpus Ignatianum" ( 1849 ).
Curton julkaisi myös syyrialaisen käännöksen Pyhän Athanasiuksen kirjeistä ( 1848 ), Johannes Efesoksen kirkkohistorian kolmannesta osasta (Oxford, 1853 ), Specilegium syriacum ( 1855 ), erot syyrialaisten evankeliumien tekstissä ( 1850 ). ), Eusebiuksen Palestiinan marttyyrien historia ( 1861 ). Hänen arabiankielisistä julkaisuistaan tärkeimmät ovat Shahrastanin "Uskonnollisten ja filosofisten lahkojen kirja" ( 1842 - 1846 ), Rabbi Tankhumin "Jeremian valitettavan laulun kommentit" ( 1843 ) ja An-Nasafin "Faith-pilari" sunnien" ( 1843 ).
![]() |
| |||
---|---|---|---|---|
|