Liturginen liike

Liturginen liike  on joukko katolisuuden, anglikanismin ja protestantismin aloitteita, jotka toteutettiin 1800- ja 1900-luvuilla ja joiden tarkoituksena on elvyttää ihmisten aktiivinen, tietoinen ja hedelmällinen osallistuminen jumalanpalvelukseen [1] . Liturginen liike alkoi 1800-luvulla katolisessa kirkossa ja levisi moniin muihin kristillisiin kirkkoihin, mukaan lukien luterilaiset kirkot, anglikaaninen ehtoollinen ja muut protestanttiset kirkot. Samanlainen uudistus Englannin kirkossa ja anglikaanisessa ehtoollisuudessa tunnetaan Oxford-liikkeenä, joka vaikutti teologian ja liturgian muutokseen Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa 1800-luvun puolivälissä. Liturgisesta liikkeestä tuli yksi tärkeimmistä tekijöistä , jotka vaikuttivat ekumeenisen liikkeen prosessiin uskonpuhdistuksen aikana alkaneiden jakautumisten kumoamiseksi .

Liikkeellä on useita näkökohtia. Ensinnäkin se oli yritys palauttaa keskiajan liturgiset käytännöt, joita pidettiin 1800-luvulla ihanteellisena palvonnan ja uskonilmaisun muotona. Toiseksi se oli tieteellinen tehtävä tutkia ja analysoida palvonnan historiaa. Kolmanneksi liike laajeni tutkimaan palvonnan ja rukouksen luonnetta orgaanisena ihmisen toimintana. Neljäs oli halu uudistaa palvonnan ilmaisu opetuksen ja lähetystyön välineenä. Viides oli yritys saada aikaan sovinto monien kirkkojen välillä protestanttisen uskonpuhdistuksen molemmin puolin.

1500-luvun uskonpuhdistuksen aikana, kun jotkut uudet protestanttiset kirkot hylkäsivät roomalaiskatolisen kirkon vanhan latinalaisen messun, roomalaiskatolinen kirkko uudisti ja tarkisti sitä. Katolisuuden ja protestantismin välinen jako johtui osittain eroista näkemyksissä siitä, millä kielellä liturgiaa tulisi viettää. Joidenkin mielestä latinalainen messu on se, mitä voidaan nähdä ja kuulla ennen kaikkea pyhänä tekona; jumalanpalvelus kansankielellä, eli rukoilevan äidinkielellä, olisi jotain, jota rukoilija voi ymmärtää ja johon hän voi osallistua. Rooman liturgian myöhempi uudistus, joka takasi yhtenäisen käytön koko länsimaiselle kirkolle, korosti eukaristian sakramentaalista ja uhrautuvaa luonnetta pikemminkin kuin uskonpuhdistajien vaatimaa suuntaa maallikoiden osallistumiseen. Liturginen liike, joka syntyi liturgian palauttamiseksi sen ikivanhojen periaatteiden mukaiseksi, on johtanut muutoksiin, jotka ovat koskeneet sekä katolilaisia ​​että eri kirkkokuntien protestantteja.

Muistiinpanot

  1. ↑ Liturginen liike Arkistoitu 25. lokakuuta 2020 Wayback Machinessa // The Catholic Encyclopedia. - M., 2005. - T 2. - S. 1698-1699.

Kirjallisuus

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
Bibliografisissa luetteloissa