Trapp, Max
| Max Trapp | |
|---|---|
| Saksan kieli Max Trapp | |
| Syntymäaika | 1. marraskuuta 1887 [1] |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 31. toukokuuta 1971 (83-vuotias) |
| Kuoleman paikka | |
| Maa | |
| Ammatit | säveltäjä , musiikinopettaja , yliopistonlehtori , poliitikko |
Hermann Emil Alfred Max Trapp ( saksa: Hermann Emil Alfred Max Trapp ; 1. marraskuuta 1887 , Berliini - 31. toukokuuta 1971 , Berliini ) oli saksalainen säveltäjä ja opettaja.
Hän valmistui Berliinin korkeakoulusta Ernst von Donagnyn ja Pavel Yuonin opiskelijana . Jonkin aikaa hän konsertoi pianistina, vuodesta 1916 lähtien hän johti pianokurssia Bendan konservatoriossa Charlottenburgissa (korvaaen Walter Mayer-Radonin tässä tehtävässä ) , vuosina 1920-1934 . opetti Berliinin korkeakoulussa (professori vuodesta 1926), opiskelijoistaan Sophie Carmen Eckhardt-Gramatte , Josef Tal , Saburo Moroi . Vuonna 1929 hänet valittiin Preussin taideakatemiaan.
Vuonna 1932 hän liittyi Unionin taisteluun saksalaisen kulttuurin puolesta ja NSDAP :hen , vuonna 1933 hän julkaisi Die Musik -lehdessä ohjelmallisen pronatsi-artikkelin "Kutsu luojille" ( saksa: Appell an die Schaffenden ) . Nautti laajasta tunnustuksesta Kolmannessa valtakunnassa, hänelle on myönnetty useita merkittäviä musiikkipalkintoja. Vuoteen 1944 asti hän toimi useissa johtotehtävissä saksalaisissa musiikkilaitoksissa.
Sodan jälkeisinä vuosina hän jatkoi opettamista jonkin aikaa, mutta harvoin joutui musiikkiyhteisön ja kuuntelijoiden huomion keskipisteeseen. Trappin 80-vuotispäivänä Eugen Jochum esitti yhden sinfonioistaan.
Trappin teos syntyi Richard Straussin ja Max Regerin vaikutuksen alaisena ja oli kauttaaltaan luonteeltaan myöhäisromanttista, joskus poikkeavaa uusklassismiin. Hänen tärkeimpiä teoksiaan ovat pianokonsertto ( 1931 ), jonka Walter Gieseking ja Concertgebouw-orkesteri nauhoittivat vuonna 1935 Willem Mengelbergin johdolla , sekä sinfonia nro 2 ( 1922 ), jonka Gewandhaus-orkesteri esitti ensimmäisen kerran 26. lokakuuta 1922 . Wilhelm Furtwängler ja äänitti vuonna 1944 Berliinin filharmoninen orkesteri Hermann Abendrothin johdolla . Yleisesti ottaen Trappin perintöön kuuluu seitsemän sinfoniaa, kaksi konserttoa orkesterille, konserttoa viululle ja sellolle ja orkesterille, musiikkia Shakespearen tragediaan Timon of Ateena sekä lukuisia kamarisävellyksiä.
Muistiinpanot
- ↑ Max Trapp // Berliinin taideakatemia - 1696.
Linkit
 Temaattiset sivustot | ||||
|---|---|---|---|---|
| ||||