Edoardo Mangiarotti | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Edoardo Mangiarotti | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
henkilökohtaisia tietoja | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lattia | Uros | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Maa | Italia | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Erikoistuminen |
Sword Rapier |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Syntymäaika | 7. huhtikuuta 1919 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Syntymäpaikka | Renate , Monzan ja Brianzan maakunta , Italia | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kuolinpäivämäärä | 25. toukokuuta 2012 (93-vuotias) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kuoleman paikka | Milano , Italia | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Urheiluura | 1930-1961 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
työpuoli | vasen (luonnollisesti oikeakätinen) | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Palkintoja ja mitaleita
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Edoardo Mangiarotti ( italialainen Edoardo Mangiarotti ; 7. huhtikuuta 1919 , Renate , Monza e Brianzan maakunta - 25. toukokuuta 2012 , Milano ) on erinomainen italialainen miekkailija , 6-kertainen olympiavoittaja ja 13-kertainen maailmanmestari. Eniten olympia- ja MM-palkintoja (39 mitalia 1936-1960) miekkailun historiassa. Hän oli erikoistunut miekkailuun miekkailla ja tarttujalla .
Olympiamitaleiden kokonaismäärässä (13 palkintoa) Manjarotti on japanilaisen voimistelijan Takashi Ohnon , Neuvostoliiton voimistelijan Boris Shakhlinin , norjalaisen ampumahiihtäjä Ole Einar Bjorndalenin ja hollantilaisen pikaluistelijan Irene Wüstin kanssa jakamassa 5. sijaa nykyaikaisessa olympiahistoriassa . Samaan aikaan, vuonna 1960 Roomassa , hänestä tuli ensimmäinen urheilija, joka onnistui voittamaan urallaan 13 olympiamitalia. Vain Michael Phelps (28), Larisa Latynina (18), Nikolai Andrianov (15) ja Marit Bjørgen (15) ovat sittemmin voittaneet enemmän mitaleja . Jos otamme huomioon, että Mangiarotin lahjakkuuden kukinta osui toiseen maailmansotaan , jonka vuoksi kahta kesäolympialaista ( 1940 ja 1944 ) ei järjestetty, voimme suurella todennäköisyydellä olettaa, että Edoardo pystyi voittamaan ainakin 4-5 muuta olympiapalkintoa [2] .
Jakaa muiden kuuluisien miekkailijoiden Nedo Nadin ja Valentina Vezzalin kanssa Italian olympiakultamialien ennätyksen.
Syntynyt kuuluisan miekkamies Giuseppe Mangiarottin perheeseen( 1883 - 1970 ), 17-kertainen Italian mestari miekkamiekkailussa. Vuonna 1908 Giuseppe osallistui Lontoossa olympialaisiin ja sijoittui 4. sijalle Italian joukkueessa epee-joukkueturnauksessa . Edoardon isoveli Dario ( 1915 - 2010 ) tuli myös kuuluisaksi miekkailijaksi ja oli vuoden 1949 maailmanmestari ja voitti yhdessä Edoardon kanssa epee-joukkueturnauksen olympialaisissa 1952 Helsingissä ja 2 olympiahopeaa. Hänen nuorempi veljensä Mario( 1920 - 2019 ) tuli myös kuuluisa miekkailija, maailmanmestaruuskilpailujen hopeamitalisti.
Lapsuudesta lähtien hänen isänsä valmisteli Edoardoa urheiluuraa varten; tehdäkseen Edoardon miekkailutyylistä epämukavan kilpailijoille, hänen isänsä opetti luonnostaan oikeakätisen aitaamaan vasemmalla kädellä. 11-vuotiaasta lähtien Edoardo alkoi voittaa kansallisia mestaruuksia iässään, jota pidettiin oikeutetusti lahjakkaimpana italialaisena miekkailijana.
Hän debytoi maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1935 16-vuotiaana, ja vuotta myöhemmin hän meni vuoden 1936 olympialaisiin Berliinissä ja voitti siellä kultaa osana Italian epee-joukkuetta. Vuotta myöhemmin, Pariisissa , Edoardo tuli ensimmäistä kertaa maailmanmestariksi voitettuaan epee-joukkuemestaruuden.
Toisen maailmansodan jälkeen hän oli edelleen yksi maailman miekkailun johtajista. Vuoden 1948 olympialaisissa Lontoossa Edoardo voitti 3 mitalia - 2 hopeaa epee- ja foliomiekkailijoiden joukkueturnauksissa sekä pronssia henkilökohtaisessa epee-mestaruuskilpailussa. Ne olivat hänelle ainoat olympialaiset, joissa hän ei voittanut yhtään kultamitalia.
Vuoden 1952 olympialaisissa Helsingissä 33-vuotias Edoardo voitti ensimmäisen ja ainoan kultamitalinsa henkilökohtaisessa turnauksessa - hän loisti epeistien joukossa loistavasti (toiseksi sijoittui hänen veljensä Dario). Tähän hän lisäsi kultaa joukkue-epee-turnauksessa sekä 2 hopeaa joukkue- ja henkilökohtaisissa miekkailijoiden mestaruuskilpailuissa. Hopea henkilökohtaisessa foliosarjassa oli Manjarotille ensimmäinen ja ainoa mitali olympiauran aikana tässä lajissa.
Vuonna 1954 Luxemburgin MM-kisoissa Mangiarotti voitti 3 kultamitalia kerralla - joukkue-epee- ja foliomestaruuskilpailuissa sekä henkilökohtaisessa epee-mestaruuskilpailussa, lisäksi hän oli toinen henkilökohtaisessa folioturnauksessa.
Vuonna 1956 Melbournessa järjestetyssä 4. olympialaisissaan Edoardo voitti jälleen 2 kultamitalia sekä joukkueen mestaruuskilpailuissa folio- että epée-lajeissa (tämä oli hänen ainoa kultamitali tarttujassa) ja lisäsi heille pronssia henkilökohtaisessa epee-turnauksessa. Samaan aikaan olympialaisten epeeturnaus oli yksi historian dramaattisimmista: pääkilpailujen jälkeen kävi ilmi, että 3 italialaista kerralla - Edoardo Mangiarotti, Carlo Pavesi ja Giuseppe Delfino - ovat johtoasemassa 5 voitolla. ja 2 tappiota. Heidän välillään järjestettiin ylimääräinen miniturnaus - kukin voitti 1 taistelun ja hävisi yhden. Jouduin taas käymään lisätaisteluja, vaikka aika lähestyi jo puoltayötä. Väsynyt 37-vuotias Mangiarotti hävisi molemmat ottelut nuoremmille maanmiehilleen (Pavesi oli tuolloin 33 ja Delfino 34) ja voitti pronssia. Pavesi voitti Delfinon ja tuli olympiavoittajaksi. Mielenkiintoista on, että tämä upea kolmikko voitti kolme peräkkäistä olympialaista yksilöllisissä miekkaturnauksissa - vuonna 1952 voitti Mangiarotti, vuonna 1956 - Pavesi ja neljä vuotta myöhemmin Roomassa - Delfino. Yhteensä kolmelle heistä kertyi 14 olympiakultaa (Delfino ja Pavesi voittivat kumpikin 4 kultaa).
Myös Melbournen kisoissa Edoardo epäonnistui ainoan kerran olympialaisissa voittamaan mitalia lajissa, johon hän osallistui - henkilökohtaisessa folioturnauksessa hän putosi alkuvaiheessa.
Vuonna 1960 Roomassa 41-vuotias Mangiarotti voitti viimeiset olympiamitalinsa - kultaa joukkueen epee-turnauksessa ja hopeaa joukkueessa.
Vuonna 1961 Mangiarotti päätti loistavan urheiluuransa.
Edoardo oli Italian maajoukkueen lipunantaja olympialaisissa kahdesti peräkkäin – vuonna 1956 Melbournessa ja vuoden 1960 kotiolympialaisissa Roomassa . On mielenkiintoista, että italialaiset eivät uskoneet kantamaan lippua roomalaiselle, vaan pohjoisen maakunnan syntyperäiselle.
Uransa päätyttyä Mangiarotti työskenteli valmentajana Italian miekkailujoukkueessa ja 1980-luvulla Kansainvälisen miekkailuliiton (FIE) pääsihteerinä.
Edoardo Carola Mangiarottin tytär(s. 1952 ) tuli myös miekkailijaksi ja osallistui kahdesti olympialaisiin - vuonna 1976 Montrealissa ja vuonna 1980 Moskovassa . Osana italialaista foliomiekkailijajoukkuetta hän sijoittui 5. sijalle.
Vuonna 2003 Kansainvälinen olympiakomitea myönsi Edoardo Mangiarotille erityisen platinaseppeleen tekstillä "39 kultaa, hopeaa ja pronssia, jotka Edoardo Mangiarotti voitti olympialaisissa ja maailmanmestaruuskilpailuissa, tekevät hänestä paitsi urheiluhistorian suurimman miekkailijan, myös Olympialaisten historian arvostetuin urheilija kaikissa olympialajeissa.
Tämän ennätyksen ylitti vuonna 2011 amerikkalainen uimari Michael Phelps , 23-kertainen olympiavoittaja ja 26-kertainen maailmanmestari.
Temaattiset sivustot | |
---|---|
Sanakirjat ja tietosanakirjat | |
Bibliografisissa luetteloissa |
|
6 tai useamman olympiakultaa voittajat (47 henkilöä) | |
---|---|
23x | |
Yhdeksän kertaa | |
kahdeksankertainen | |
Seitsenkertainen | |
Kuusi kertaa |
|
Miekkailun olympiavoittajat | |
---|---|
|